Vko 21: En gång till!

Ensimmäinen kesäkuuta. Jotenkin mieli on siirtynyt jo kesään, vaikka essee olikin vielä palauttamatta. Hyvin ristiriitainen tunnelma pään sisällä, sillä tällä kertaa en todellakaan koe lähteväni lomalle.... En toisaalta lähdekään, sillä kesätyöt odottavat kotipaikkakunnallani Saarijärvellä!

Taidetta tiskialtaalla.

Maanatai-illalla tapasimme Satu ja "tuplatreffeililtämme" tutut Timon ja Emren kanssa Nackan Hellasgårdenissa, jossa kävimme uimassa, saunomassa ja ihan vain istuskelemasssa.  Hellasgård oli Timon idea: "Meidän pitää tehdä jotain ennen kuin lähdet!" Saunominen ei ollut paikassa ilmaista, mutta ainakin itse maksoin mieluusti, varsinkin kun hintaan sinä päivänä kuului aromaattinen sauna. Homma toimi niin, että aromaattisia öljyjä lisättiin löylyveteen, heitettiin kiukaalle ja sen jälkeen kiukaan vieressä seisova nainen "levitti" aromaattista höyryä ympäriinsä pyyhettä heiluttaen. Kuulostaa kenties oudolta, mutta se oli aivan mielettömän rentouttavaa! Lisäksi kyseinen "terapeutti" olikin kai kotoisin Suomesta, koska hän yhtäkkiä alkoi puhua minulle ja Satulle suomea!

Saunan jälkeen ulkona kohtasimme jotain, mitä emme osanneet odottaa: alastomia ihmisiä. Tuntemattomia miehiä ja naisia, ilta-auringossa. Satun kanssa olimme hiukan noloina, kun emme tienneet minne katse pitäisi suunnata. Erityisesti säpsähdin, kun laiturille kävellessäni eräs vaateeton mies sanoi "Varo tuota", kun meinasin melkein astua linnun kakkaan. Hupaisahan tämä tilanne oli, varsinkin kun suomalaisina meidän ei pitäisi olla moksiskaan!

Saunan jälkeen pieni seurueemme menimme uimaan (= käväisi) mutta jokainen meistä sukelsi. Oli kylmää, juu.

Myöhemmin ilta jatkui poikien tarjoamilla hodareilla ja lintujen uhkaavalla käytöksellä. Mikä ihana tapa aloittaa vika viikko Tukholmassa.

Grilli kuntoon!

Hodarii

Lokit yrittivät useaan otteeseen saartaa meitä.

Satu teki sillan...

...ja ruokki ankkoja!

Bussia odotellessa pojat miettivät, kuinka voisivat saada nuo kengät alas.

Tiistai, esseen viimeistely ja lähetys! Paitsi ei, koska palautus Mondossa ei jostain syystä toiminutkaan :( Laitoin esseeni kuitenkin jo opelle sähköpostilla, just in case.

Menimme Gröna Lundiin Satun kanssa katsomaan De Vet Du De Vet Du, joka veti Grönan Lilla Scenin täyteen teinejä. Sitä ennen kävimme kuitekin Pannkakshusetilla syömässä mitäs muutakaan kuin pannukakkuja,Suomalaisittain lettuja. Buffet-periaate toimi täälläkin, eli maksamalla tietyn summan (muistaakseni 90-100kr) sai syödä niin paljon kaikkea kuin jaksoi. Kinuski ja kermavaahto yhdistelmä oli oma suosikkini. Satu oli kanssani samoilla linjoilla.

Taivaallista!

Sitten teinien joukkoon kuuntelemaan ruotsalaisten suosimaan, nykynuorten musaa:

"Näätsä jotain? En mäkään kunnolla, mut pompitaan silti!"

Tähän laitteeseen oli PAKKO päästä. 

Teinit hakemassa nimmareita. Huomatkaa paidaton mies vasemmalla valojen alla! 

Keskiviikkona oikeastaan sain hermoilla jälleen kerran, kun luvassa oli tokat treffit Mattin kanssa.  Paineita tuli hiukan purettua jo aiemmin päivällä, kun tapasin läheisimmät Kårsdragetin tyypit lounaalla Chutneyssa. Pöydässä istuessani tiesin, että kyseisiä neitoja tulisi ikävä, niin ihania ja ainutlaatuisia ihmisiä on kyseessä, kulttuurieroista huolimatta. Tugun! <3

Mattin kanssa ohteenamme oli ehdottamani Kaknästornet eli Djurgårdenissa sijaitseva televisiotorni. Tapasimme jälleen kerran Gamla Stanissa ja jatkoimme bussilla matkaa Kaknästornetille. Tornilla meni koko ilta maisemia ihastellen ja jutellen.

Koska kummallakaan ei ollut varsinaisesti kiire kotiin, päätimme kävellä tornilta Slussenille - miksi ei?

 Slussenille saavuttuamme Matt odotti vielä kanssani bussiani. Sovimme tapaavamme vielä torstaina, kun järkkäilin vaihtariporukkaa kasaan vielä kerran.

Torstaina aamu alkoi rentouttavasti, kun menimme Floren ja Ingan kanssa kylpylään Centralbadeniin, joka näytti tällaiselta, mutta vähemmän valaistuna:

Kuva: Visit Stockholm

Aamun alkaminen kylpyläkäynnillä oli jotain mitä en tiennyt tarvitsevani, mutta se todellakin oli tarpeen. Olisimme voineet oleskella siellä koko päivän, samoin kuin kylpylän ihanissa saunoissa. Suosittelen testaamaan! Sisäänpääsy 150kr, lisäksi kylpylässä pitää olla mukana kylpytakki ja sandaalit, jotka saa vuokrattua kylpylästä (60kr+20kr).

Centralbaden sisäpiha

Kylpylän jälkeen suuntasin Vitabergsparkeniin, jossa järkkäsin viimeisen yhteisen tapaamisen vaihtarikavereilleni. Meno sujui hiukan hitaammin kuin suunittelin.

Matkalla Vitabergsparkeniin tuli yks muuttuja...

Tapasin puistossa ensin Joelin, Nuutin sekä Mattin. Ennen kuin muut eli Inga, Flore, Helmi, Satu ja Kristyna liittyivät seuraamme, söimme jälleen jätskit ja keskustelimme herrojen kanssa siitä, kuinka "feikki" olen suomalaisena: pidän auringosta, uskallan katsoa muita ihmisiä silmiin enkä pidä salmiakista. Kun porukka oli kasassa, istuskelimme ja juttelimme upeassa kesäsäässä.

Puistoilun jälkeen tapasin vielä Kårsettenin "opet" viimeisen kerran Kungsträgårdenissa, jossa oli Smaka på Stockholm-tapahtumassa.  Haikeana halasin näitä kahta viimeisen kerran ja muistutin, että maksoin oman Kårsdragetin takkini, jos myöhemmin palaisin vielä Tukholmaan...

Mun päivällinen: Melandersin lohta

Päivän päätteeksi hyppäsin pois Nacka Strandissa ja kävelin kotiin.

Kotipolullani vastassa oli peura!

Kevyenliikenteen väylä

Sisäpihalle

Roskakuilu, jos en sitä aiemmin ole esitellyt!

Perjantaina minulla oli selkeät tavoitteet: 

1) Palauta opettajalle Wadjda-dvd 

2)Hanki nimet tarvittaviin vaihtopapereihin. 

3) Osta pieniä tuliaisia 

Luulin, että voisin hoitaa kohdan yksi ja kaksi yliopistolla. Noh, kohta yksi onnistui, mutta kakkosen kanssa olikin sitten ongelmia: kansainvälinen koordinaattori totesi, että hän ei voi allekirjoittaa kaikkia papereita, koska en ole opiskellut koko aikaa JMK:n puolella. Tämän tiedon saatuani suuntasin vielä viimeisen kerran Frescatin kampukselle. 

Filmhusetilta tullessani jäin Gamla Stanin kohdalla jo pois halusin hetken kävellä ulkona ennen 15min metromatkaa Frescatille.

Haikeillen marssin Studenthusetille ja pyysin   opintosuoritusotteen sekä allekirjoituksen Letter of Confirmationiin, jossa siis näkyy se vaihtoajan kesto. Tämän jälkeen kävin vielä viimeisen kerran kampuksen kirjakaupassa, jonka elokuva-, teatteri- ja mediapuolen olisin voinut ostaa tyhjäksi jos vain rahat olisivat riittäneet. Lopulta ostin vain kolme kirjaa.

Vikat hetket Frescatilla

Tämä kirja jäi vielä Campusputikeniin

Paperisäädön jälkeen menin vielä Nacka Forumiin ostoksille. Alunperin suunnitelmana oli, että olisin vain shoppaillut yksinäni tuliaiset ja sen jälkeen jatkanut iltaa Satun kanssa muualla. Kun mainitsin kyseisestä asiasta Mattille torstaina, hän tarjoutui kantamaan mahdollisia ostoskassejani. Hauskaa oli se, että Satu ja Matt tulivatkin vielä Nacka Forumiin samalla bussilla. Satu meni kuitenkin töihin pariksi tunniksi Yöövs frozen yoghurt -kahvilaan, joten sillä aikaa meillä oli aikaa kierrellä kauppoja. Välissä kävimme ostamassa Satulta jätski, joiden hinta oli yllättävän edullinen ;) Jätskit söimme Mattin kanssa ulkona ja juttelimme valehtelematta aika syvällisesti.

Satun työvuoron loputtua hyppäsimme kolmikkomme hyppäsi bussiin. Hyvästelimme Mattin Satun kanssa Henriksdalin kohdalla, sillä meillä kahdella ilta vielä jatkui Tukholmassa. Niin moneen upeaan ihmiseen kuin olin kevään aikana tutustunut, ilman Satua tuskin kevät olisi ollut yhtä ihana, hauska ja mieletön, joten totta kai hän oli se ihminen, jonka kanssa oli luonnollista jakaa vika ilta.

Olimme aiemmin jo puhuneet, että palaamme suosikkipaikkaamme Henriksiin. Sinne menimme ja tilasimme tällä kertaa alkoholittomat juomat. Jälleen kerran sympaattiset baarimikot palvelivat meitä hymyissä suin.

Juomisen jälkeen menimme vielä keskutaasn Gallerian kauppakeskuksen Stories-ketjukahvilaan syömään. Itse otin tämän kanakeiton.

Viimeinen ilta Tukholmassa vietettiin Satun kanssa haahuillen Södermalmin Tantolundenin puistoalueella. Tavoitteenamme oli löytää Timo kavereineen, mutta poikien ohjeistus oli melko kehnoa ja kesti jonkin aikaa, ennen kuin löysimme heidät. Sitä ennen näimme kumminkin ihmisiä, jotka olivat selvästi siirtyneet kesänviettoon sekä kesäistä vehreyttä siirtolapuutarhassa.

Valmistujaisia voi Ruotsissa juhlia myös puistossa.

Siirtolapuutarhaan

Kuten julisteesta näkyy, Tantolundenissa oli ilmaiset musafestarit. Mutta kuten taas kuvasta muuten näkyy, nuoriso oli kokoontunut yhteen.

Etsimme Timoa, Emrea ja muista Satun kavereita, kunnes selvisi ettei pojat hengaile puistoalueella vaan laiturilla Tantolundenilla.

Siellä laiturilla ne pojat näkyy!

Poikien hyvästely sai mut yllättävän liikuttuneeksi, mutta sain koottua itseni ja matkamme Satun kanssa jatkui Skinnarsvikbergetille, minkä Satu halusi vielä näyttää mulle.

Maailman suloisimmat citykanit!

Piti ottaa kuva musta ja maisemasta, mut sitten tää koira tuli photobombaan ja mun pokka petti.

Mut pian me oltiin kavereita. :)

Tuolla huipulla meiltä yhtäkkiä kysyttiin, että mitä kieltä puhumme. Naapuriseurue ihmetteli kieltämme, onhan tää suomi kieltämättä omituista! Kahden päivän kuluttua siitä tulisi se kieli, jota kuulisin joka päivä.

Palasin myöhään Nacka Forumin pysäkille, josta kävelin hiukan normaalista poiketen autotien sillan pysäkille. Piti vielä vikan kerran käyttää SL-korttia, vaikka olisi ollut paljon nopeampaa kävellä tuttua reittiä Jarlabergiin. Ehkä kyse oli enemmän siitä, etten halunnut illan vielä loppuvan...

Lauantai ja viimeinen päivä Tukholmassa. Aamu sujui pakaten, mutta oli jotenkin outoa laittaa tavaroita kasaan. Tilanne näytti jossain vaiheessa varsin kaoottiselta:

Ennen vanhempieni tuloa kävin nopeasti vielä sanomassa heipat Satulle. Hän oli töissä, joten hyvästi eivät ehtineet venyä kovinkaan tunteellisiksi. Ja hei, nykypäivänä on onneksi helppo pitää yhteyttä somen kautta.

Vanhempani tulivat siinä kahden aikoihin Jarlabergiin ja tavaroiden raahaaminen autoon alkoi. Tavaraa oli ehtinyt kertyä yllättävän paljon, kuten äitini sen nätisti ilmaisi. Kun tavarat oli autossa, fikasimme viimeisen kerran Jarlabergissä. Todellisuus lähdöstä iski vastaan silloin painoin kerrostalon ulko-oven kiinni. Äitini otti muutaman kuvan minusta tuolla kyseisellä hetkellä ja aika hyvin se hymy vääntyi vaikka kyyneleet valuivat pitkin poskia. Ei todellakaan tehnyt mieli lähteä.  Olisin halunnut vain tehdä kuten kämppikseni Mella:

Kävimme nopeasti vielä yhdessä Ica Maxissa ostamassa pieniä tuliaisia, jonka jälkeen huristelimme autolla Slussenille ja Viking Linen satamaan. Siellä Fotografiskan nurkilla minua odotteli "eräs henkilö", kuten asian vanhemmilleni aivan ensimmäiseksi esitin. Selitin siis ennen lähtöämme, mikä tilanne oli ja millainen henkilö oli kyseessä. Satamassa vanhemmat sitten tapasivat tämän herran, jonka olin tuntenut vain kymmenen päivää, mutta jonka ansiosta kaksi viimeistä viikkoa Tukholmassa tuntuivat epätodelliselta elokuvalta. Ja siltä tuntui tämä satamassakin oleminen.

Koska Mattilla oli seuraavalla viikolla syntymäpäivä, annoin hänelle lahjaksi/muistoksi Muumimukin, jollaisen pystyi ostamaan tänä vuonna vain Ruotsin puolelta. Sen jälkeen siirryimme vanhempieni luota Fotografiskan reunalle viettämään viimeisiä hetkiä Tukholmassa. Jonkun ajan kuluttua äitini soitti minulle ja komensi minut takaisin autolle, koska "nyt ne ottaa meidät laivan sisään." Eihän siinä muu auttanut kuin juosta autolle, jonne olikin yllättävän pitkä matka! Matt "saattoi" minut juosten autolle, minkä jälkeen istuin haikeana autoon, joka pikkuhiljaa eteni kohti laivaa, joka jättäisi Slussenin sataman klo 20.

Satsjöbanan puksutti raiteillaan.

Heti kun auto oli sisällä, veimme tärkeimmät tavarat hyttiin. Minä halusin totta kai mennä kannelle katsomaan lähtöä, niin katkeransuloista kun se olikin. Onneksi minulla oli aurinkolasit, niin auringon kuin kyynelten takia.  Katselin, kuinka ohitimme hitaasti kotimatkaani: Slussen, Henriksdal, Nacka, Jarlaberg... "Näkyykö sun kämpää tänne", kysyi äitini. "Luulis, kun mun huoneen ikkunasta ainakin näkee kaikki laivat." Ristiriitaista oli sekin, että nyt alkoi mun matka "kotiin, mutta tuolla hetkellä musta tuntui, että nythän mä lähden "kotoa" pois...

Vanhempani eivät seisoneet kannella yhtä kauan kuin minä, sillä tuuli ei ollut mikään lämmin. Musta kuitenkin tuntui, että heti kun menisin sisälle, se on totta. Olen palaamassa Suomeen ja luopumassa Tukholmastakin. Sinnittelin pitkään, mutta lopulta annoin periksi. Seisoin pelikoneautomaattien vieressä ja mietin, että kai nämä kruunut olis tuhlattava. Enhän mä tiedä, milloin mä palaan Tukholmaan takaisin. Mutta sen tiedän, että jonain päivänä palaan - ennemmin tai myöhemmin.

En gång till: Kram, Ninni :)

PS. Kiitos / Tack / Thank You <3

Vi hörs!