Varoitus: tämä on pitkä ja tapahtumarikas postaus. Jos jaksat lukea loppuun asti, lupaan että hymyilet. Minä ainakin hymyilen pelkästää tätä viikkoa ajatellessa!
Maanantai - esseen kirjoittamista ja henkistä valmistautumista seuraavan päivän esitelmään. Teetä keitin useampaan otteeseen.
Tiistaina päivä alkoi tavallista hiukan aikaisemmin, sillä tapasimme ryhmätyöläisteni kanssa tuntia aiemmin Filmhusetilla. Itse olin tehnyt jo aiemmin oman osuuteni, joten sain hyvillä mielin katsoa elokuvan Wadjda. Juoni:Saudityttö Wadjda haluaa ostaa pyörän. Rahaa hänellä ei ole, joten hän päättää osallistua uskonnolliseen piiriin, opetella Koraani ja osallistua Koraanin lausunta -kisaan, jonka pääpalkintona on rahaa. Tietenkään asia ei ole näin yksinkertainen, kun yhteiskuntarakenne ei kannata saati hyväksy nuoren omaa naisen tahtoa ja halua. Elokuva on historiallisesti ainutlaatuinen: se on paitsi ensimmäinen kokonaan Saudi-Arabiassa kuvattu elokuva, mutta myös ensimmäinen saudinaisen ohjaama elokuvan. Lisäksi kyseinen leffa oli aivan ihana, siitä tuli valehtelematta yksi suosikeistani. Olin jo aiemmin nähnyt tämä trailerin ja päättänyt, että tästä teen toisen esseeni otsikolla naisten stereotypiset roolihahmot. Elokuvan jälkeen luvassa oli kaksi esitelmää: meidän oma esitelmä "Rodut ja sukupuolistereotypitat" sekä toisen Disney-ryhmän tarkka ja syväluotaava kuvaus leffojen pahiksista.
Oma esitelmämme meni ihan ok, oma ryhmäni oli nätisti sanottuna haasteellinen: yksi jäsen oli poissa suurimman osan tapaamisista eikä hoitanut hommaansa kuin olisi pitänyt. Toinen jäsenen kielimuuri taas esti sulavan kommunikoinnin, eikä hän tuntunut ymmärtävän meidän muiden pointteja. Esitelmän jälkeen saimme opettajalta palautetta, hän totesi saman ongelman minkä minäkin huomasin aamulla kokoontuessamme: liian laaja aihe, olisi kaivannut rajausta. Omaa päivääni hieman piristi se, kun opettaja sanoi "Yksistään Ninnin aihe (eli kuinka musliminaiset, itä-aasialaiset ja intialaiset naiset kuvataan länsimaisissa elokuvissa) oli niin mielenkiintoinen ja kattava, että siitä olisi saanut hyvin oman esitelmänsä." Tuntimme jälkeen sain muutamalta kurssilaiselta todella hyvää palautetta: "Ninni miten osasit olla noin rennosti ja mielenkiintoisesti, vaikka sulla oli aika vaikee aihe!" Tuo palaute lämmitti hieman itsetuntoa, mutta koska kyseessä oli ennen kaikkea ryhmätyö, tuntui siltä, että olin epäonnistunut. Tai olimme, neljähän meitä kuitenkin oli.
Kuvituskuva: Lucy Liu, joka aasialaisena naisena esittää tyypillisesti dragon ladya.
Tunnin jälkeen menimme Filmhusetin taukohuoneeseen, jossa kuulemmat monet olivat hengailleet luentojemme jälkeen, mutta josta itse kuulin ekaa kertaa. Epätoivoinen yrityksemme saada ilmaista teetä kaatui siihen, ettemme nähneet teekuppeja kuin kolme, jotka olivat kaikki jo käytössä. Hengailimme kaikesta huolimatta yhdessä, kunnes hetken päästä opettajamme liittyi seuraamme: "Minun pitäisi lukea teidän esseitä, joista odotatte arvosanaa, mutta mielestäni on kivempaa jutella teidän kanssa!"
Keskustelutuamme hetken ope kysyi, olemmeko menossa JMK:lle (Journalistik, Media och Kommunikation) kuuntelemaan yleisöluentoa? Se olisi ruotsiksi, otiskolla Kriminalitet, kravaller och blåljusjournalistk - men var finns sturkturerna? eli Rikollisuus, mellakat ja keltainen lehdistö (Ruotsissa puhutaan sinisestä lehdistöstä, suomessa keltaisesta - muistat päinvastaiset lippuvärit). Journalismista kiinnostuneena sanoin olevani menossa, kuten osa ruotsalaisista. Flore sanoi, että jos se on kerta Ruotsiksi, hän ei viitsi tulla. Silloin opemme sanoi, että hän voi tulkata kaiken Florelle. Siis nyt oikeasti, kuinka moni opettaja olisi valmis tekemään näin? Niin opemme kuitenkin teki: viidestä puol seitsemään tulkkasi ystävälleni muutamaa lyhyttä taukoa lukuunottamatta koko ajan! Respect!
Luento käsitteli sitä, kuinka Ruotsin media ja journalistit kirjoittavat ja suhtautuvat rikollisuuteen ja mellakointiin - ja sitä kautta myös maahanmuuttajiin. Keskustelussa oli mukana Bang-lehden päätoimittaja Mireya Echeverria Quezada, journalismin professori Christian Christiansen sekä Skypen kautta europarlamentikko Jasenko Selimovic Brysselistä saakka. Näkemykset vaihtelivat laidasta laitaan, Selimovicin mielestä toimittajien pitäisi ymmärtää, että heillä on kuitenkin mahdollisuus avata maailmaa yleisölle, ei vain esittää mitä poliitikot tekevät tai syyttää yhteiskuntaa tapahtumasta.
Jos aihe kiinnostaa, luennon voi kuunnella täältä:
https://soundcloud.com/journalistverkstan/26-maj-kriminalitet-kravaller-och-blaljusjournalistik-men-var-finns-strukturerna
Musta parasta näissä Tukholman yliopistossa on se, että runsaat tarjoilut kuuluvat osaksi niitä.
Keskiviikko: Solsidan! Ja tällä kiersimme siellä alunperin oli tarkoitus eli Solsidan-sarjan kuvauspaikoilla. Aluksi etsimme sileän ja rauhallisen kallion, jossa saatoimme hetken istuksella ja syödä.
Miten monta pientä lintusta! <3
"The" kylpylä, the Grand Hotel Saltsjöbaden
Jotkut kaksi muuta olivat varanneet tämän kallion, joten jatkoimme matkaa.
Toi saari on hetkellisesti meidän!
Terveelliset ateriamme Satun kanssa.
Minkä noista taloista ottaisit?
Ja vähän vähemmän terveellinen jälkkäri, jonka isoveljeni toi Lontoosta. Aurinko pakotti syömään suklaat nopsaan.. :D
Tämä on "the" kenttä, jossa Solsidan-sarjassa pelataan tennistä!
Ja tämä se rantaväylä, jossa kuvattiin! Ja hetkinen....
... ja seuraavalla viikolla oikeasti kuvattais sarjaa! Ihan epäaito fiilis!
Jos tää on keittiöväelle tämä sisäänkäynti, voidaan vain kuvitella millainen on se "tavallinen".
Saltsjö Promenade
Kallis Ruotsalaisidylli
Edelleen Ruotsissa.
Solsidanin jälkeen menimme Nacka Strandiin, josta Satun kanssa nappasimme lautan Nybroplanille.
"Miten se jalka on tollai?"
Sieltä paattimme saapuu! :)
Käppäilimme hetken Kungsträgårdenilla
Torstai oli haikea. Meillä oli vika luento, jonka aiheena oli hybidius ja transkansallisuus. Katsoimme erittäin oudon scifi-elokuvan, A Scanner Darkly. Leffan keskeinen pointti mielestäni saada pohtimaan, että mikä määrittelee sinut - kansallisuutesi, historiasi - ja voiko sitä muuttaa. Kenau Reeves pitää yllä suojapukua, jonka avulla kukaan ei tiedä hänen oikeaa henkilöllisyyttään.
Luennon jälkeen ryhmämme kokoontui hetkeksi aiemmin tällä viikolla tutuksi tulleessa taukohuoneessa pöydän ääreen....
Sillä väkersimme opettajallemme tällaisen muiston meiltä:
Lautasen valmistuttua menimme Gärdetiin pelaamaan brännbollia, jonka luulin eka tarkoittavan polttopalloa. Ehei, kyseessä oli pesäpallo hiukan helpotetulla kaavalla. Lähes kaikki osallistuivat peliin, pisteitä ei enää puolivälin jälkeen kukaan tainnut laskea. Pelasimme noin tunnin, jonka jälkeen opettaja sanoi että nyt on viimeinen lyönti. Ja arvatkaas kenenkä kohdalle vuoro osui? Tietysti minun. Pienet paineet mutta onnistuin saamaan kohtuullisen lyönnin ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Viimeisen luennon jälkeen oli kieltämättä haikea fiilis. Tässäkö tää vaihto-opiskelu nyt oli? Osa lähti vielä jatkamaan fikalle, mutta itse riensin kotiin, sillä illaksi oli aika paljon suunnitelmia.
Tällainen kaveri piristi mua odotellessani lauttaa Nybroplanilla.
Nacka Strand ja Nacka näkyvissä!
Pikaisen valmistautumisen jälkeen menin Satun luokse Sundbybergiin, jossa oli vårdmarknad, kevätmarkkinat. Suurimpana motivaattorina oli klo 20 aloittava Magnus Carlsson, jonka hitti "Möt mig i Gamla Stan"oli tullut tutuksi kevään Melodifestivaleilta.
Iik, julkkis!
Markkinoilla kiertelyn jälkeen mitäs muutakaan kuin ruokaa The Bishop Armsilla.
Ilta jatkui myöhemmin Ingan ja muutaman muun mulle ennestään tuntemattoman vaihtarin kanssa. Siirryimme porukalla Goodbye Partyihin, jotka järjesti SUS ja ESN The White Roomissa, keskellä Östermalmia. Paikka oli simppeli ja tyylikäs, mutta koska kyseessä oli lukukauden päättäjäiset, kaikki aiemmin vaihtarit oli bongattavissa bileistä.
Oma suunnitelmani oli alustavasti varsin tylsä: "Mä meen nyt vaan käymään pikaisesti, koska vikat bileet." Ja kaikkihan sen tietävät, että jos noin sanot, niin ei varmasti käy! Jos haluat kuulla, miten ilta päättyi jatka lukemista. Jos baaritapahtumat eivät kiinnosta, jatka lukemista seuraavan kuvan alta!
Kaikki siis alkoi siitä, kun ystäväni Inga bongasi väkijoukon keskeltä yhteisen kaverimme, suomalaisen Joelin. Me tietysti siirryimme tervehtimään häntä ja vaihtamaan kuulumiset. Ei mennyt kuin hetki kuin Joel esitteli minut ystävälleen Matthew'lle, tuttavallisemmin Matt, joka yllättäen sanoikin suomeksi "Moi! Hauska tutustua." Joel kertoi opettaneensa tälle skotlantilaiselle vaihtarille suomea jonkin verran. Positiivisesti hämmentyneenä jatkoimme kuitenkin kuulumisten vaihtoa Joelin kanssa suomeksi.
Jonkin ajan kuluttua siirryimme tanssilattialle, mutta tanssittuamme hetken menimme Ingan kanssa käymään vessassa. Vessassa meitä kohtasi inhottava yllätys: yhdessä vessakopissa oli puoliksi alaston tyttö oksennuksen peitossa. Hetken mietimme Ingan kanssa, että mitä meidän pitäisi tehdä. Lopulta naistenvessaam tuli kolmas tyttö, avaa juuri kyseisen kopinoven, säikähtää ja kysyy, onko tyttö ok. Kun vessatytöltä saa muminaa vain vastaukseksi, toteamme porukalla, että nyt olisi järkkäri tarpeen. Telepatiaa tai ei, mutta samalla hetkellä järkkäri tulee paikalle ja kysyy onko täällä kaikki kunnossa. Selitämme tilanteen ja teemme huolestuneen järkkärin kanssa yhteistyötä niin, että lopulta tyttö alkaa pukea vaatteita päälle. Tässä vaiheessa saamme järkkäriltä luvan jatkaa omaa iltaamme, hän huolehtisi tytöstä tästä eteenpäin. Siirryimme takaisin tanssilattialle vaihtaripiiriimme.
Kului muutama biisi, kun näin naistenvessassa vierailleen järkkäri seisomassa tanssisalin reunalla. Kipaisen kysymään, onko vessatytöllä nyt kaikki ok. Järkkäri sanoi niin olevan ja kiittää avustamme. Palasin takaisin tanssirinkiimme ja vasemmalla puolella tanssiva Matt kysyy minulta, mitä "tuo" oli. Kerroin yhdellä virkkeellä vessaepisodista ja skotti nyökkäili ymmärryksen merkiksi.
Biisit vaihtuvat huomaamatta ja vieressäni oikealla puolella tanssiva japanilainen, Takuksi kutsuttu poika näyttää olevan sen verran fiiliksissä, että päätän sanoa hänelle:
- Hei sun pitäis mennä tonne keskelle tanssii!
- Ei ei ei... (tanssiminen jatkuu)
- Sun pitäis mennä, kuuluu ääni vasemmalta puoleltani.
- Haha, en todellakaan mee!
- Okay, come on, sanoo skotti ja ojentaa oikean kätensä minulle. Minä päätän tarttua siihen, mitä pahaa voisi tässä muka tapahtua? No ei lopulta mitään, päin vastoin: kun suurin osa porukasta päätti lähteä baarista kotiin Mäkkärin kautta puoli kolmen aikaan, me kaksi vaihdamme sähköposteja narikalla (koska puhelimeni ei aina toimi jostain syystä ruotsalaisten numeroiden kanssa), jotta tämä skotti voisi pyytää minua myöhemmin ulos, minkä jälkeem liitymme muiden mäkkäri-ihmisten seuraan.
"Valosauvat" viihdyttivät monia.
Mäkkärissä viihdymme porukalla noin tunnin, jonka jälkeen nappaan taksin aivan vierestä. Kun ensimmäinen taksikuski, joka minua lähestyi, paljastuikin pimeäksi taksikuskiksi epämääräisen auton takia, totean hetken herran kanssa keskusteltua "Kiitos, tää ei oo mitään henkilökohtaista, mutta mä otan toisen taksin!" Oikealla taksilla pääsin turvallisesti Jarlabergiin, minkä lisäksi taksikuski oli todella herttainen.
Perjantaina olo oli väsy - yllättäen - mutta sain itseni ulos Nacka Forumiin asti, jossa tapasin Satun. Menimme yhdessä kauppaan, ostimme tacovuokaan sopivia aineksia ja teimme Satun kanssa ruokaa. Helppoa, nopeaa, suolasta ja rasvaista eli ust jotain mitä yön pikkutunneille venyneen baari-illan jälkeen keho (muka) kaipailee - vaikka olin koko edellisillan vesilinjalla!
Nam!
Herkuttelu jatkui juhlissa, kun kaverini Aino järkkäsi rennot synttärit kotonansa Odenplanilla. Jos kyseessä olisi ollut samanlaiset bilesynttärit kuin edellisellä viikolla, olisin tuskin viihtynyt yhtä kauaan. Nyt kuitenkin viihdyin hyvin js koska puheliaimmat vieraat olivat suomalaisia, oli varsin kotoisa olo.
Lauantaina piti olla ahkera ja kirjoittaa esseetä. Tai ainakin yritin, sillä ajatukset saattoivat olla hiukan muualla: seuraavana päivänä ensin tanssiesitys ja illalla tiedossa treffit Gamla Stanissa!
Pikkukurkku!
Sunnuntaina meillä ei tosiaan ollut tanssitreenejä, vaan Kårsdraget esiintyi kansallisessa ratikkapäivässä. Spårvågensdag-tapahtumassa Djurgårdenilla esitimme ratikkamuseon pihalla samaa settiä kuin Linköpingissä.
Valmiina esiintymään!
Ennen esiintymistä ehdin muuten aiheuttaa hälytyksen mentyäni varauloskäynnistä, josta EI olisi saanut mennä. Asia hoidettiin kuitenkin hyvin tyylikkäästi, eikä kukaan ulkopuolinen sitä huomannut. Itse kuitenkin nolotti, totta kai. Se ei kuitenkaan vaikuttanut esityksen alkuun.
Sain kerrankin värvättyä jokuun kuvaajaksi, joten tässä pieni maistiainen, millaista miltä showmme näyttää! Kukas muukaan otti nämä kuvat kuin ihana Satuseni.
Orkesteri valmiina
Drunken sailor
I Left My Heart In San Francisco
Sway
Hungarian Dance
Le Vänner Le
Esityksen jälkeen menimme Satun kanssa, yllätys yllätys, syömään Djurgårdeniin. Kukkaloisto oli yhtä nätti kuin sää, joka oli ihanan keväinen.
Kahvilan nimi oli siis tämä.
Hyvää ruotsalaista äitienpäivää!
Oma iltani jatkui vielä Djurgårdenin jälkeen treffeillä Gamla Stanissa. Pientä jännitystä iltaan toi se, että jouduin KÄVELEMÄÄN Kungsträgårdenista vanhaan kaupunkiin, sillä bussit eivät jostain kulkeneet juuri sinä aikana, kun itseni oli tarkoitus matkustaa. Onneksi sain informoitua treffiseuralaistani myöhäisyydestäni, mutta myöhästyminen harmitti, totta kai. Kun vihdoin saavuin perille, Matt kysyi, haluaisinko syömään kiinalaiseen, intialaiseen vai italialaiseen ravintolaan. Kiinalainen kuulosti sillä hetkellä hyvältä, joten menimme sinne. Jälkkäriä emme kyseisessä ravintolassa nauttineet, vaan haimme pienestä jäätelöpuodista (koska suomalaiset pitävät jäätelöstä, näin skotti oli huomannut), minkä jälkeen siirryimme Slussenille näköalapaikalle, jossa katselimme yhdessä auringonlaskua.
Tää sunnuntai oli kieltämättä oli ihan täydellinen päivä. Jottei jää liian siirappinen maku suuhun, tässä jotain, mikä pyöri taukoamatta omassa päässäni koko viikonlopun:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti