perjantai 17. huhtikuuta 2015

Viikko 12: Ihan kuin lapsena

Viikko 12 tiivistyy sanoihin rento, sosiaalinen ja leikkisä.

Opiskelut jatkuivat rennolla otteella, eikä tällä viikolla ollut kuin vain yksi oppitunti (klo 11-16) torstaina. Tuolloin katsoimme elokuvan Do the Right Thing, jossa otettiin kantaa rasismiin ja väkivallan käyttämiseen. Traileri alla:




Tiistai-iltana menimme jo kaveriporukalla syömään. Kyseisillä "tuplatreffeillä", kuten vitsailimme, oli mukana itseni lisäksi Satu, Timo (suomi/venäjä, asunut Ruotsissa) sekä Emre (turkki/ruotsi). Varsin rento ja hauska ilta, jonka päätimme Slussenilta ostettaviin jätskeihin.

Asia oli pihvi. Hyvä sellainen.

Torstaina menin Giulianin kanssa päiväksi Junibackenin museoon, joka on suunnattu nimenomaan lapsille. En ole ikinä nähnyt mitään vastaavanlaista paikkaa! Sinne oli rakennettu lapsille oma satumaailmansa, jossa pystyi leikkimään. Koska pääsiäinen oli tulossa, oli leikkisää populaa paljon. Mutta voih, ihastuin suuresti kyseiseen paikkaan! Valitettavasti tuona päivänä ns. Tarinajuna ei toiminut, se kuulemman on paikan "must see." Emme tietenkään tienneet tätä, mutta saimme alennusta lipuistamme ja vielä 50kr etusetelin, jonka itse käytimme paikan täpötäydessä ravintolassa.





Peppi Pitkätossun talo

'


Lounas. 

Sää perjantaina oli sen verran upea, että päätin käydä aamulla reippailemassa Nyckelvikenissä.





Sammakoita.  Paljon.




 Illalla menimme Satun kanssa Honokan luokse viettämään iltaa rennosti pizzan ja leffan parissa. Lopulta kanssamme söi myös Honokan kavereita samaiselta käytävältä. Koska syöjiä oli paljon, kreikkalainen Olga leipoi nopeasti vielä toisen pizzan, kreikkalaiseen tyyliin. Myöhemmin iltaa jatkui istuskellen isommalla porukalla samaisen corridorin olohuoneessa. Yksi keskustelunaihe oli mm. se miten hyvin kyseinen porukka pystyisi toteuttamaan ydinaseen. Ammattilaisia löytyi sen verran monelta alalta, että varsin hyvin! :D

Pizzakit -pizza sienillä ja jauhelihalla

Kreikkalainen pizza

Viikonloppu sujui hiukan väsyneissä merkeissä, mutta jaksoin mennä tapamaan Satua Nacka Forumiin, jossa hän tulisi tästä eteenpäin työskentelmään osa-aikaisena Yöövs- frozen yoghurt-firmassa.


Ihan ite kokosin. Ja sen huomaa :D
Sunnuntaina oli pääsiäinen, mikä vastaa Ruotsissa joulupäivää. Normaalisti pääsiäistä vietetään juhlien aattona, eli jo lauantaina. Perheet kokoontuvat yhteen syömään aattona tai jo perjantaina, mutta pääsiäispäivät ovat sitten rentoa oleskelua.

Oma päiväni alkoi pääsiäismunajahdilla, johon osallistuimme Ingan kanssa. Homman järjesti Tukholman ESN (Erasmus Student Nation), ja osallistumiseen vaadittiin n. 50kr arvoinen lahja. Tapasimme porukalla Tekniska Högskolanin metroasemalla klo 10 aamulla. Pääsiäismunajahti tapahtui KTH eli Teknillisellä korkeakoulun piha-alueella. Ja eihän suomalaista pääse eroon: tapasimme Alinan, joka opiskelee Jyväskylän yliopistossa ja jonka isoveli opiskelee sattumoisin myös Vaasan yliopistossa.





Mirkan perheessä kuitenkin aikataulut pakottivat viettämään perhepäivällisen vasta sunnuntaina ja kokoontuminen tapahtui täällä Jarlabergissä. En ollut aiemmin omien menojeni takia osallistunut tai auttanut järjestelyissä, mutta ennen h-hetkeä sain hiukan osallistua järjestelyihin sekä juhlavaan ruokailuun.

Lapset saivat omat pääsiäismunat






Sunnuntain Kårsetten tanssitunti oli siirretty maanantaille, joten sain nauttia pääsiäisvilskeestä niin kauan kuin sitä asunnossamme jatkui. :)

Kram, Ninni :)

Viikko 11: Kokkaamisen välttelyä ja Suomiristeily


Kevät on jo Tukholmassa pitkällä tätä kirjoittaessa, mutta palataanpa silti ajassa piiiitkästi taaksepäin, nimittäin ihan maaliskuuhun asti!

Viikolla 12 tapahtui vaihtoaikani suurin muutos: uusi kurssi ja uudet kujeet! Teatterielämä jääköön taa, loppukevään vietän elokuvien parissa. Kurssin nimi on niinkin helppo kuin Postcolonial Perspective on Audiovisual Media, suomeksi Postkolonialistinen (siirtomaajärjestelmän jälkeinen) näkökulma audiovisuaaliseen mediaan (kuvaa ja ääntä sisältä, esim. elokuvat tai tv-ohjelmat). Tutkimme miten ns. rasismi ja terrorismi esitetään elokuvissa. Tiistaina, jolloin kurssimme alkoi, kävimme läpi oleelliset käsitteet ja katsoimme jo ensimmäisen elokuvamme, Zulu. Kurssin aikana tulemme katsomaan joka viikko vähintään yhden elokuvan, joskus jopa kolme! Torstaina keskustelimme pienryhmissä, oliko elokuva rasistinen ja miten Zulu-heimon esittämistapa erosi länsimaalaisten esittämisestä. Katsoimme tällä viikolla myös ranskalaisen elokuvan Black Girl, tummaihoinen nainen päätyy valkoisen perheen kodinhoitajaksi.

Kun kirjoitin että uudet kujeet, tarkoitan sitä monin eri tavoin. En opiskele enää Tukholman yliopiston Frescati-kampuksella, vaan Filmhusetilla Gärdetissä, Östermalmilla (joka muuten sitten lausutaan ruotsalaisittain Jäädet.) Matka taittuu helpoiten kahdella bussilla, keskimäärin 40 minuutissa. Kurssilta löytyi onnekseni muutama tuttu kasvo: Flore ja italialainen Giulian teatterikurssilta sekä vaihtaripiireistä tutut tanskalainen Trine ja kiinalainen Lei.

Filmhuset ulkoa, kuvakulma huijaa pikkaisen.


Filmhuset sisältä

Open piirtämä kartta Ruotsista ja naapurimaista.


Zulun traileri

Päivän (kasvis)keitto Filmhusetilla, 65kr sis. leivän, veden sekä kahvin/tee!
Sulava siirtymä opiskelusta toiseen aiheeseen eli ruokaan. Islannin reissun jälkeen jääkaappi oli varsin tyhjä eikä ruoan laittaminen napannut. Näin ollen päätimme Satun kanssa mennä syömään ulos. Ensin kävimme Vapianossa päivällisellä, jossa saimme vieläpä ilmaiset teet, kun vastasimme ravintolan mielipidekyselyyn. Sen jälkeen jatkoimme iltaa smoothieta nauttien Kungshallenin kahvilakeskittymässä Hötorgetissa.

Ilmainen tee vaati kuitenkin maksullisen jälkkärin.



Ruotsissa paitsi nautitaan ruoasta, niin sitä myös juhlitaan. Tiistaina oli kansallinen våffeldagen, eli vohvelipäivä. Satu, Inga ja minä kävimme ensin syömässä lounasta Östermalmilla Mocco-ravintolassa, jonka jälkeen menimme herttaiseen Himlavalvet-kahvilaan juhlistamaan vohvelipäivää asianmukaisella tavalla.

Lounas Östermalmin tyyliin



Juhlakansaa täydessä Himlavalvetissa


Viikonloppuna lähdimme isohkolla ja kansainvälisellä porukalla (4 kaksilahkeista ja 3 hamekansalaista) seilaamaan Tukholmasta kohti... tatadaa, Helsinkiin! Pitäähän sitä kerran elämässä lähteä Suomenlaivalle. ;) Lähdimme suomalaisten valtaamalla M/S Silja Serenadella Tukholmasta perjantai-iltana ja palasimme takaisin sunnuntaiaamuna.  Lauantain vietimme turistellen Helsingissä, mm. Senaatintori, Kamppi, Forum ja Hard Rock Cafe tulivat tutuksi.

Laivan tanssilattia testattiin perjantaina, todettiin ahtaaksi ja tahmeaksi.

Turistit.

Aamupala, eli brutaalin näköinen hamppari Hard Rock Caféssa.

Muumikauppa. Totta kai.

Luksusta opiskelijalle...

... kampaajakäynti laivalla!



Sunnuntaina päätimme ottaa aamupalan laivalla. 

Paluu sateisesta Helsingistä sateiseen Tukholmaan.

Viikko päättyi jo perinteiseen tapaan tanssitreeneihin yliopistolla. Jälleen kerran opettelimme uuden tanssin, Le vänner le, jossa askellus on hyvin yksinkertainen. Jos haluat nähdä, miltä se näyttää, voit nähdä sen vappuaattona Skansenin lavalla.


Kram, Ninni :)


Ekstra: #ReilutBlogit


Millaiset jäljet sä jätät?

Sain rakkaalta ystävältäni Essiltä hänen vaihtoblogistaan Täällä tuulee #ReilutBlogit-haasteen jo kauan sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi vastata tähän. Mennäänpä suoraan asiaan:

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.


Aloitetaanpa määrittelemisellä. Kestävä ja eettinen toiminta tarkoittaa mielestäni sitä, että kaikki toiminta vaikuttaa ympäristöön ja tällä maapallolla tallusteleviin, lentäviin ja uiviin olentoihin. Ei tarvitse olla kovinkaan fiksu todetakseen, että jo pelkkä olemassao olo vaikuttaa, mutta ei mennä kuitenkaan niin syvällisiksi tässä asiassa. Piisamirottailu jääköön pois ja keskityn siihen tietoiseen toimintaa, eli valintoihin! Mun tietoisia valintoja ovat mm seuraavat:

En heitä roskia luontoon. Mielestäni ne eivät sinne kuulu, kuten ei myöskään purkit, purkat, pullot tai tölkit. Mun on ollut aina vaikea ymmärtää sitä, kun ihmiset tekevät vaikka karkkipaperin luontoon. Se käärepaperihan muuttuukuin yhtäkkiä ihan mahdottomaksi kantaa taskussa, vaikka sitä ennen jaksoit hyvin kantaa sen täyden karkkipussin mukana. 

Jos sä et kerää, he keräävät.
Kuva Bored Pandan nettisivuilta.

Ostan usein luomua, tai ainakin sitten "kotimaista." En tietenkään aina, koska opiskelijabudjettikin on rajallinen. Ruotsissa luomuruoan ostaminen on kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin Suomessa, koska tarjontaa on enemmän ja se on halvempaa. Yritän myös pysyä mahdollisimman paljon ympäristöystävällisessä ja luonnollisessa kosmetiikassa, mm. BareMinerals ja UrteKram kuuluvat osaksi jokapäiväistä elämääni. Paitsi että se on luonnolle parempi, se on myös mulle parempi. Tän päivän kosmetiikka sisältää niin paljon myrkyllisiä kemikaaleja (mm. parabeenit, sulfaatit, alumiini jne.), ja jotkut jopa muovia, jotka saastuttavat ympäristöä entisestään. Pahimmassa tapauksessa ne varastoituu sun kehoosi, jolloin riski sairastua mm. syöpään kasvaa.

Välj eko - valitse eko

Huteralla aasinsillalla päästään siihen, että ostan mieluummin vähän laadukasta kuin paljon halvalla. Kyse ei ole hipsteriydestä tai snobbailusta, vaan siitä että mä yleensä vähempikin tavara/aine riittää. Jos esim. sun tekee mieli pullaa, niin ei se tarkoita, että sun pitää ostaa pullapitko, vain koska saat se suhteessa halvemmalla kuin yhden pullan. Ostat vain sen, mitä tarvitset.  Totta kai joskus ostan halpoja heräteostoksia, mutta se ei ole pääasiallinen syy shoppaillessani. Silloin kuin on maksanut enemmän tuotteesta, sitä arvostaa enemmän ja siitä pitää parempaa huolta, mahdollisesti jopa pidempään. Itselläni tämä näkyi mm. siinä että olen vaihtanut puhelimeni vasta silloin, kun se on oikeasti mennyt käyttökelvottomaksi. Ja käyttökelvottomuushan todetaan siten, etten minä tai kukaan perheenjäsenistäni osaa asiaa korjata. :D

Lisäksi ostan ennemmin ns. elämyksiä kuin kulutustavaroita, eli sijoitan rahani mieluummin kulttuuriin tai matkaan kuin uusiin vaatteisiin. Se on myös vastaus siihen, miksi mulla on varaa matkustaa niin paljon :)


Suomi lentokoneesta


2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.

Mukava kokemus? Hmm. Tää on paha. Oon matkustellut tosi paljon Euroopan sisällä, joten valinta ei oo helppo... Eikun joo, nyt tiedän!

Palataan syksyyn 2013, jolloin matkasin matkasin äitini kanssa Kroatiaan purjehtimaan viikoksi Sea Lady Sailing (kotisivut) -purjehduskoulun kautta. Äitni kanssa olimme vain lomamatkustajia, mutta muu miehistö, yhtä lukuunottamatta, olivat opiskelemassa purjehdusta. Tuolloin vasta oikeasti ymmärsin, miten ainutlaatuinen luonto on ja kuinka se toimii. Meidän ihmisten on turha edes yrittää pakottaa sitä toimimaan meidän ehdoilla. Mitäkö tarkoitan? Purjehtiminen, eli tuulen avulla merellä eteneminen, ei onnistu ilman sitä aitoa tuulta, jota sun pitää osata hyödyntää. Kun tieto ja taitoa ovat kohdillaan, syntyy täydellinen harmonia: kuulet ainoastaan laineiden äänen ja pienen tuulenvireen, mutta etenet silti eteenpäin juuri sinne minne haluat - kunhan vain osaat ohjata. Silloin elät vain siinä hetkessä. 



3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia mukaan tähän. Sinun ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Ei oo vaikea valinta! Eli haastaan mukaan seuraavat mielenkiintoiset blogit ja niiden kirjoittajat:




Kroatia

Kram, Ninni :)



Tämä postaus on osa #ReilutBlogit-kampanjaa. Osallistumisohjeet:
1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.
2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.
3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia mukaan tähän. Sinun ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Kerro myös kommenttiboksissa omista kokemuksista ja osallistu mieluusti sekä Twitterissä että instagramissa hashtagilla #ReilutBlogit tähän kamppikseen ja jaa FB:n puolella ilosanomaa myös muille kun kohtaat hyvän tarinan! Voit myös osallistua tähän omassa blogissasi vaikket nimettyä haastetta saisikaan. Mitä enempi, sen parempi!