Viikko 7: Makuelämyksiä

Ensimmäisen esseen palauttamisen jälkeen olo oli varsin kevyt. Mutta tämän viikon ekalla luennolla emme aloittaneet kevyesti. Tämän viikon aiheena oli nimittäin näytelmäanalyysi. Sellaisen tekeminen ei ole tietenkään ihan yksinkertaista. Kun näytelmää tarkastellaan, silloin pitää ymmärtää mm. tämä:

You're dealing with the history when you're dealing with the theatre.

-> Käsittelet historiaa kun käsittelet teatteria.

Luojan kiitos teatterihistoria on minusta mielenkiintoista. Muuten tunnit olisivat voineet olla tylsiä. Pientä haastetta toi se, että halusin edellisenä yönä, tarkkaan ottaen klo 2.30,  katsoa Oscar-gaalan suoraa lähetystä. Sen verran kuitenkin joustin, etten kuitenkaan katsonut koko lähetystä, ainoastaan alusta noin 15min.

Joka tapauksessa maanantain tunnin jälkeen istuimme Honokan ja Floren kanssa Lantis-rakennuksen tietokonesalissa ja googlemapsillä näytimme, mistä olemme kotoisin. Lisäksi hommasin Florille lipun sunnuntain Götgatan-näytelmään, jota olimme isommalla porukalla jo sopineet menevämme katsomaan. Kyseinen näytelmä on pakollinen kurssimme suorittamiselle, vaikka se on på svenska. Mutta siitä lisää myöhemmin! Maanantai-ilta jatkui rennosti lindy hop –askelia opetellessa.

Tällä viikolla sain koettua kahdenlaisia fika-elämyksiä. Ensimmäisenä oli vuorossa kuuluisa prinsessakakku. Kyseisen kakun testaaminen tapahtui tiistaina, kun fikasimme Ingan kanssa Vete-Katten kahvilassa ennen upean ja vaikuttavan The Imitation Game –elokuvan katsomista Södermalmin Victoriassa. Vete-Katten prinsessakakku ei ollut pettymys, mutta tulen tuskin myöhemmin sitä enää ostamaan.

Toisin kävi modernin ja somessa kohtun semmelwrapin kanssa. Tukholmaan muuttamisen jälkeen Ruotsi ja (vähän Suomikin) hekutti kyseisestä herkkua, jossa perinteisen laskiaispullan pullan tilalla onkin wrap(-lettuna), täytteenä tutut matelimassa ja kermavaahto. Kyseinen tuote päätyi heti omalle must try –listalle, enkä todellakaan ollut ainoa. Siksipä Inga, Satu, Honoka ja minä suuntasimmekin keskiviikkona ennen luentoa aamufikalle Tössebagerietiin, kunhan olimme selvinneet eka selvitytyneet Östermalmin pysäytetyistä liukuportaista. Ja se kannatti, semmelwrap oli taivaallinen! Itse olen aivan valmis hyvästelemään perinteisen semlan vaikka saman tien.  Sokerin määrä oli sen verran huima, että sen jälkeen keho vaati  jotain nestemäistä. Ostimmekin sitten smoothiet Carotte-lounaskahvilasta. Herkuttelun jälkeen lähdimme yliopistolle luennolle keskustelemaan Written on the Skin -oopperasta.

Pysähtyneiden liukuportaiden jälkeen vesi oli ihan jees.

Luennon jälkeen jäin vielä yliopistolle sillä opinnot eivät siltä päivältä olleet vielä ohi. Menimme nimittäin Ingan kanssa klo 18. vierailemaan ns. Muumi-kurssille! Kyllä, kyseisellä kurssilla käsitellään Tove Janssonin Muumi-kirjallisuutta. Kyseisellä tunti paljastui itselle vielä erityisemmäksi, sillä aiheena olivat Tove Janssonin novellit, mm. Näkymätön lapsi, jonka mukaan minutkin on ristitty.

Kuokkimassa

Yliopiston lounassalaatti, mun tapauksessa päivällissalaatti.

Torstaina kävin Nacka forumissa pikaisesti ostoksilla ja Karolinska Instituteilla (= Tukholman lääkis) yhdestä syystä, josta lisää hiukan myöhemmin. Karolisnka on todella arvostettu yliopisto, jossa sponsoreiden ja rahan määrän voi nähdä. Illalla menimme Ingan kanssa kampukselle Café Bojanin viini-iltaan, jonka nimi oli vain selvästi tekosyy opiskelijoille pitää bileet sekä saada ns. halvalla humala, sillä Tukholmassa juomat ovat todella kalliita. Kyseisestä baarista sai tuona iltana viinilasin 25kr. Rento ja tanssillinen ilta, minkä lisäksi Ingan kautta tutustuin uusiin vaihtareihin. Ja mitäpä se ilta olisikana ilman hauskoja random-tuttavuuksia, jotka pyytävät kertomaan asioita suomesta tai haluavat arvailla sun ikää.

Karolinska Institutet

Café Bojan

Kun on reilusti vapaa-aikaa se kannattaa hyödyntää, kuten tutustumalla kahviloihin. Tänä perjantaina tein ensimmäistä kertaa täällä ollessani sen, että etsin Tripadvisorin ja muiden matkailuvinkkisivustojen kautta mielenkiintoisen kahvilan ja suuntasin sinne lounaalle läppärin kanssa.  Itse etsin Södermalmilta Drop Coffeen, jota kehuttiin erityisesti hyväksi paikaksi työskennellä. En yhtään ihmettele. Itse kuvailisin paikkaa luomuisen hipsteriksi, enkä tarkoita sitä mitenkään ironisella tavalla. Porukkaa oli kuitenkin sen verran vähän pienessä, etten kehdannut kuvata niitä yksittäisissä pöydissä istuvia yksilöitä, joten pelkkä kuva lounaastani saa nyt riittää:

Päivän kasviskeitto plus juustoleipä

Päivä meni siinä, mutta illalla kävimme Ingan kanssa vielä perjantainakin fikamassa Gamla Stanin Cafe Kaffekoppenissa. Kyseinen kahvila sijaitsee yhdessä Gamla Stanin kuvatuimmista rakennuksista ja on todella hurmaava. Alunperin tarkoituksenamme oli mennä ihan vieressä sijaitsevaan Chokoladkoppen -kahvilaan, mutta sen ollessa ihan täynnä vaihdoimme "kahvikuppiin", mutta jossa ironisesti tilasimme molemmat kuitenkin kaakaot.

Kahvia punaisesta, kaakaota oranssista!

Mun kaakao ja mustikkapiirakka vaniljakastikkeella

Nyt siihen QORK 2015 -tapahtumaan! Se siis on Tukholman opiskelijaorkestereiden festivaali ja se järjestettiin lauantaina 28.1. Karolisnkalla klo 15.00. Koska tanssijana piti hiukan laittautua, saavuin paikalle puolta tuntia aiemmin.  Festivaalijuhlassa orkesterit esiintyivät yksi kerrallaan noin puolen tunnin ajan, jonka jälkeen vuoro vaihtui seuraavaan. Kårsdraget esiintyi jo toisena, joten aikaa hermoiluun ei jäänyt. Kun tuli meidän vuoro esittää ensimmäinen tanssimme, Tico Tico, syke nousi jokaisen yleisön kannustavan vislauksen myötä. Kyseinen tanssi sujui hyvin, mitä nyt laskin vahingossa väärin viimeiset laskut ja sen seurauksena teimme parini kanssa hiukan omia askelia. Koreografimme onneksi sanoi, että se toimi ja näytti siltä, että niin oli tarkoituskin mennä. Toinen tanssimme, Värsta Schlagern, sujui ihan ok, mutta varmuutta askelissani ei ollut läheskään samalla lailla kuin ensimmäisen tanssin kohdalla. Mitäpä muuta sitä voi olettaa yhden treenikerran jälkeen?

Showtime, muttei meidän

Taitavien orkesteriden ja huikeiden tanssijoiden esityksien jälkeen oli hetki vapaata seurustelua siihen saakka, kunnes saimme kutsun syömään. Salissa oli pitkät pöydät, jonne oli katettu alkupala kolmen ruokalajin illallisesta, juomia unohtamatta. Ilta muistutti suomalaisia sitsejä (akateeminen ruoka- ja juomajuhla), mutta kuitenkin tarkoituksena oli selvästikin nauttia rennosta illasta ja hyvästä ruuasta mukavassa seurassa. Aina välillä lavalle nousikin tietyt porukat esittämään jotain ohjelmanumeroita, kuten laulun tai sketsin. Jälkiruoan jälkeen pöydät siirrettiin pois ja luvassa oli rentoa tanssia, mutta ei kuitenkaan livemusiikkia.

Koska tapahtuma alkoi jo klo 15, olimme muutamien tanssijoiden kanssa valmiita lähtemään kotiin jo klo 11. "Ihan kuin kello olis jo kaks yöllä, kun täällä on ollut niin kauan!"

Alkuruoka juomineen. 

Sunnuntaina skippasin tanssitreenit, sillä menin katsomaan Götgatan-näytelmää Sadun, Honokan, Floren, Nellyn (myös samalla kurssilla) sekä kahden Sadun suomalaisen kaverin kanssa. Iloinen porukkamme tapasi metroasemalla, josta jatkoimme Dramatenille (Tukholman Kaupunginteatteri). Näytelmä kertoi tarinan Södermalmin tilanteesta 1948-luvulla, jolloin Söder oli rikollisten ja maahanmuutajien eli alemman luokan asuinaluetta. Näytelmä oli yllättäen raju ja koskettava kuvaus huonosta tilanteesta. Itse nimittäin odotin enemmän iloittelevaa ja musikaalista show'ta. Erittäin vaikuttava oli viimeinen kohtaus, jossa ilmaistiin puolueettoman uutisoinnin olevan mahdotonta.

Teatteria. Niin.

Näytelmän jälkeen kävelimme porukalla Gamla Staniin syömään rauhalliseen italialaiseen ravintolaan, jossa suurin osa porukastamme tilasi pizzat, minä mukaanlukien. Keskustelumme muuttui nopeasti varsin feministiseksi, pohdimme mm. Fifty Shades of Gray'n suosiota ja viehätysvoimaa.

Eka pizza Tukholmassa!

Östermalm, wannabe-Venetsia

Sellainen oli tämä viikko 7, my lucky number. Aika on mennyt todella nopeasti, sen huomaa jo valon määrästä. Olen myös huomannut, että olen joutunut puhumaan huomattavasti enemmän itsestäni kuin esim. Vaasassa, jossa teot puhuvat puolestaan. Siellä sun ei tarvitse ns. tuoda itseäsi esille kenellekkään, vaan muut huomaavat nopeasti mikä olet ja mitä teet. Täällä se ei toimi. Ellet itse ole aktiivinen, etsi vaihtoehtoja, ehdota ja kerro asioita, jäät yksin. Isossa kaupungissa olet vain osa masssaa. Jos kuitenkin pitää mielen avoinna ja on valmis antamaan itsestä jotain muillekin, on mahdollisuus jakaa vaihtarielämä uusien, mielenkiintoisten tyyppien kanssa.

Kram, Ninni :)