Viikko 9: Ei enää mikään pingviini!

Menin aamusta yliopistolle alunperin ajatuksena kirjoittaa blogipostausta, mutta sitten selvisi, että meidän tulisi lukea tunnille eräs artikkeli, jossa oli tehty näytelmäanalyysi. Lueskelin sitä läpi ennen kuin Satu tuli yliopistolle ja upean sään innoittamana ostimme kesän ekat jätskit. Sen jälkeen olikin aika mennä luennolle, jossa teimme analyysia Written on the Skin -oopperasta, josta minäkin tekisin oman analyysini.

Kevään eka jätski!

Illalla oli viimeinen kerta lindy hop –tanssikurssista. Ero ensimmäisen ja viimeisen tunnin välillä oli vaikuttava. Valitettavasti itselle kyseinen tunti oli vaikea, varsinkin kun piti pyörähdellä. Kenties kyse on siitä, että en ole tottunut tanssimaan niin paljoa parin kanssa ja sen vuoksi myös fyysisen kommunikoinnin ylläpito, joka on tärkeää lindy hopissa, ei luonnistunut minulta niin hyvin kuin olisin toivonut. Joka tapauksessa tunti oli hauska ja pääsin onnekseni tanssimaan hetken aikaa myös opettajamme kanssa, koska tällä kertaa seuraajia oli vähemmän kuin viejiä. Tunnin jälkeen vaihdoimme Emmin kanssa tuttuun tapaan kuulumisia.

Tiistaina olin myös yliopistolla, sillä keskiviikoksi tehtävämme oli päättää kurssimme toisen ”kokeen” aihe ja esitellä se muille. Joka tapauksessa tein sitä tiistaina, kunnes tapasimme jälleen kerran Satun kanssa ja menimme syömään yhdessä japanilaiseen Rice-ravintolaan. Illalla Satulla oli vielä luento yliopistolla, jonne minäkin menin jatkamaan vielä hetkeksi opiskelujani.

Kesiviikkona olo oli hiukan haikea, sillä silloin meidän viimeinen oppitunti. Analyysiemme esittely oli varsin rentoa, ja sanoisinkin, että esitelmä oli ensisijaisesti aiheen hyväksyttäminen opettajalla. Omassa analyysissani tarkastelen sitä, kuinka Written on the Skin –oopperassa naispääroolin esittäjä Agnés edustaa ns. toista, huonompaa luokkaa miesten hallitsemassa yhteiskunnassa. Luokka-käsite kuuluu materialistiseen feminismiin ja on peräisin marxilaisuudesta.

Nyt loppu!

Luentomme jälkeen menin yhdessä Honokan, Satun ja Floren kanssa fikaan Södermalmin Fåtöljen fika-herkku vaihtui lohi-pinaattipiirkaksi, Honoka ja Floren nauttiessa kalddkakania.

Päivällinen

 Istuimme kahvilassa niin kauan kunnes minä ja Satu jouduimme jatkaa iltaa Södra Sällskapetiin, johon meillä oli Satun kanssa liput Världens Roligaste Finskakurs med Janne Westerlund -stand uppiin. Kyseessä oli siis ruotsinkielisille tarkoitettu suomen kielen kurssi, jonka opettajana toimi Janne Westerlund. Pientä moitetta pitää antaa baarimikkojen ja tarjoilijoiden tietämättömyydelle: kun menimme sisälle, meille sanottiin että stand up alkaa vasta kahdeksalta. Lipuissamme ja nettisivuillamme luki kuitenkin että juttu alkaa klo 18. Onneksi menimme itse varmistamaan asian baarin kellarikerrokseen/alakertaan, jossa itse Westerlundin toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. Keskustelumme oli myös hauska, ja se meni suurin piirtein näin:
Westerlund (ruotsiksi): Hej, tulossa kurssille? Tervetuloa! Osaatteko te suomea? (kieli vaihtuu suomeksi:) Okei, hyvä, tervetuloa! Mut te ymmärrätte ruotsia? Hienoa, sit sisään vaan aloitetaan ihan just. Onko teillä nälkä?
Kysyvät katseet ja öää-ääntelyä mun ja Satun välillä, lopulta mä sanon hiukan epäilevästi jooo. Seuraavaksi koomikko pyytää tarjoilijaa antamaan meille lautaset, jotta voimme ottaa buffetista ruokaa. Satun kanssa otamme lautaselle perunamuusia, makkaroita, sipulirenkaita ja monenlaisia kastikkeita ja siirrymme pöytään syömään positiivisesti yllättyneinä. Pian oppitunti alkaa ja selviää, että sana tervetuloa on ruotsalaislle todella vaikea lausua. Poskilihakset ja vatsalihakset saivat tunnin aikana treeniä!

Bubbelia eli kuoharia ennen keikkaa

Ääntämisohjeita

Opetustilanne käynnissä

Oppitunnin jälkeen otimme yhteiskuvan Westerlundin kanssa ja siirryimme yläkerran puolelle odottamaan, kunnes varsinainen stand up -keikka alkaa. Lavalla selitti mm. Elina Du Rietz, Fernando ja Martin Krantz. Pääsimme tosiaan stand up -iltaan sinne ilmaiseksi sisään, minkä lisäksi Westerlund lahjoitti meille kummallekin peräti kahdet vapaaliput halin kera. Tuli hiukan hemmoteltu olo. :D

Hauskan päivän jälkeen piti torstaina kuitenkin jatkaa opiskelua keväisessä yliopistossa.

Viikonloppuna oli spesiaalimpaa ohjelmaa, osallistuin Kårsdragetin treeniviikonloppu Holkenissa, josta orkesterille oli vuokrattu (ymmärtääkseni) partiolaistoimintaakin pyörittävä päiväkoti.  Jos pitäisi tiivistää viikonloppu sanoihin niin käyttäisin sanoja treeniä, ruokaa ja rentoa juhlimista. Viikonlopun tunnelmat kuitenkin paremmin kuvista. Lauantaina meidät uudet jäsenet eli "pigviinit" otettiin mukaan ihan virallisesti orkesteriin, eli saimme oikein omat jäsennumero, t-paidan ja uniformun pienen rastiradan suorittamisen jälkeen. Yhtenä tehtävänä oli mm. kasata nuottiteline ja kytkeä vahvistin päälle, toisella rastilla käsiteltiin Kårsdragetin moninaista historiaa. Suoriduimme kuulemman erittäin hyvin oman pienen ryhmäni kanssa. 

Sway with me

Viikonlopun ohjelma

Salimme

Treenivideon kuvausta metsässä, koska niin voi tehdä.

Välipalaa

Kårsdragetin oma biisi, joka on nimestään huolimatta ruotsiksi. 

Perinteinen alkukattaus

Iltaisin vapaata tanssimista ja jammailua

Lauantain Melodifestivalen vaati alkoholittoman bubbelin

Mun uusi t-paita ja uniformu mitaleineen.

Opin eräästä kirjasta, että niin kauan kuin jalat ovat väsyneemmät kuin pää, niin ihminen ei ikinä tule sairastumaan stressin takia. Jos se on totta, niin tää viikonloppu lisäsi ainakin muutaman lisävuoden omaan elämääni! :D

Kram, Ninni :)