Okei, mun tavoite kirjoita kerran viikossa ei ihan toimi. Toisaalta ehkä se on hyvä merkki, ettei ehdi? Että on oikeasti tekemistä täällä? Enivei, palataan siis ajassa taaksepäin viikkoon 8. Tai ei, yks juttu ennen sitä: postauksissani muutama nimi on toistunut useamman kerran, joten on hyvä päivittää, ketkä on kyseessä. Jos et jostain syystä ole kiinnostunut tietämään näistä mahtavista ihmisistä, hyppäähän kohtaan Tästä viikosta! :)
Aloitan kurssikavereistani. Satu on kotoisin Suomesta, mutta opiskelee Ruotsissa venäjää. Kyllä, luit oikein. Satun kanssa tutustuimme toisiimme kun kohtalon tahdosta istuessani hänen viereensä teatteritieteen kurssilla. Honoka on taas kotoisin Japanista ja on Erasmus-ohjelman vaihtari, kuten suurin osa Tukholman vaihtareista. Kotimaassaan hän opiskelee kielitieteitä. Vaihtarina hän opiskelee vain mielenkiintoisia kursseja, kuten kyseisen teatterikurssin ja viikinkikurssin. Flore on kotoisin Ranskasta, jossa opiskelee taidehistoriaa. Hänen kanssaan olen opiskelujen suhteen eniten tekemisissä, sillä hän on valinnut samat kurssit kuin minäkin.
Sitten muut, eli suomalaiset :D Inga ja Helmi opiskelevat viittomakieltä niin vaihtareina kuin ”tavallisina” opiskelijoina Suomessa. He siis tulevat samasta ammattikorkeasta ja jakavat Tukholmassa asunnon. Heihin tutustuin orientaatioviikolla kampuskierroksella. Emmi tutustuminen oli hiukan erilainen juttu. Emmi opiskelee täällä Tukholmassa kulturvetenskapia, pääaineenaan on journalismi. Miten me tapasimme? Tarkkana: vuokranantajani Mirkan tyttären (Fanny) ystävän (Carla) ystävän (Hanna) kautta. Hanna järjesti silloin ekalla viikolla ne läksiäisbileet, joihin Carla otti minut mukaan. Hannan kuullessa mitä minä opiskelen, hän suositteli minun ottavan yhteyttä Emmiin, joka ehti kylläkin ottaa yhteyttä minuun eka. Emmi lähtee kuitenkin työharjoitteluun Suomeen kevääksi, joten me emme valitettavasti enää Tukholmassa nähdä tänä keväänä.
Tästä viikosta!
Maanantaille on tullut jo tietty kaava: aamu rauhassa, iltapäivällä luento, illalla lindy hoppia, jossa meille paljastui, että lindy hopissa on 6- ja 8-tahtisia askelia, ja jokaisen kappaleen alussa sun parisi pitäisi osata ilmaista, mitä tanssitaan. Haastetta kerrakseen!
Tiistaina olin täysin vapaana, joten ajattelin ensin meneväni elokuviin. Noh, kun tarjontaa on yhtä paljon kuin Tukholmassa, päänuppi ei osaa päättää. Sitten Mirkka tarjosi ohimennen ajatuksen, että voihan sitä mennä tällaisina harmaina päivinä museoon. Niinpä päätin vihdoin ja viimein mennä must visit –kohteeseeni Fotografiska-valokuvamuseoon Slussenilla. Siellä viihdyinkin monta tuntia ensin katsellen valokuvia ja sitten museon kahvilassa, jossa on mielestäni yksi hienoimmista näkymistä Tukholmassa. Illalla tapasin Satun, jonka kanssa kävimme kaupassa ja jonka luokse menimme tekemään ruokaa. Viimeistään tässä vaihessa voin sanoa, että ruotsalaiset (tai tukholmalaiset) pitävät kukkaruukkuja, käsipyyhkeitä ja tabletteja (niitä lappusia ruokapöydällä) hyvin tärkeänä osana sisustusta.
 |
| Kokkailun lopputulos |
Keskiviikkona jälleen yliopistolla, ja aiheena oli ruotsalainen (feministinen) teatteri. Tunti alkoi hiukan ikävillä uutisilla. Opettajamme nimittäin kertoi hänen äitinsä kuolleen viikonloppuna. Hän selitti tunnin alussa, miten kaikki oli tapahtunut ja sen jälkeen pahoitteli, mikäli hän sekoilisi sanoissa. Ensin sanoi ensin miettineensä, että peruisi koko tuntimme, mutta päätti silti yrittää. Oli muuten ristiriitainen tunne, kun halusin osoittaa opelle empatiaa, mutta koska kyseessä on kuitenkin opettaja, mikään halaaminen tai ”voi ei, kamalaa” -lausahdukset ei kuulu asiaan. Opettajamme piti minun silmissä kaikesta huolimatta hyvän oppitunnin. Ja hauska sattuma: hän mainitsi, että ruotsalainen näyttelijä-koomikko Lo Kauppi on merkittävä vaikuttaja, josta olisi dokkari Tempo -dokumenttifestivaalin ohjelmistossa kyseisestä naisesta.
Torstaina oli hiukan erilaisempaa ohjelmaa, kun menin illalla katsomaan Satun ringette-ottelua. Jos joku ei tiedä, mitä se on, niin se on kuin jääkiekkoa, mutta mailassa ei ole lapaa ja kiekon tilalla on sininen rinkula. Peli pelattiin Ulriksdalissa ja vastassa oli Sollentuna. Sain hyvät ohjeet, miten päästä perille ja ehdin paikalle hyvissä ajoin. Peli oli mielenkiintoinen, mitä nyt tuomarit tuntuivat keskeyttävän pelin jatkuvasti ja antavan jäähyjä aiheettomasti Satun joukkueelle, joka silti voitti pelin.
Perjantaina tapahtui vihdoin ja viimein asia, jota olin kenties vähän vitkutellut: menin kuntosalille! Kyseinen sali avattiin helmikuun lopussa Fitness24seven Södermalmilla. Sen ryhmäliikuntatunneille pitää varata netin kautta paikka etukäteen ja vasta tälle perjantaille sain oikeasti paikan enkä jäänyt vain jonotuslistalle. Ja ensimmäisenä pääsin testaamaan Bodypump-tuntia. Ajatuksena oli osallistua entuudesta tutulle ryhmäliikuntatunnille, että näkisin miten homma toimii. Sen jälkeen katsoin, että Aria, eli varmaan semmonen ihan tavallinen ruotsalainen naisvetäjä. Arvaatte varmaan, että näinhän ei tietenkään ollut: vetäjä oli ulkomaalainen, pelkkää lihasta oleva ja englantia puhuva mies. Kaappi on adjektiivi, joka hänestä ensimmäisenä tuli mieleen. Eipä siinä mitään, hän oli ihan mahtava ohjaaja ja yläkroppa oli aika turta seuraavina päivinä (huomaa monikko).
 |
| Kesäkuntoon 2015? |
Perjantai-iltana osallistuin Ingan ja muiden vaihtareiden kanssa Tempo-dokumenttifestareiden Where Dreams Cross –lyhytdokumenttinäytökseen, joka sisälsi neljä lyhytelokuvaa. Näytöspaikka ei kuitenkaan ollut mikään elokuvateatteri, vaan Slussenin ja Gamla Stanin välissä sijaitseva alikulkutunneli! Hyväntuuliset järjestäjät toivottivat meidät tervetulleiksi ja tarjosivat kaakaota, joka on selvästi ruotsalainen juttu. Se kuitenkin lämmitti hyvin sen tunnin ajan, mitä näytös kesti.
Ilmaiset tarjoilut jatkuivat, sillä Slussenin metroaseman edessä Ruotsin eri kirkot tarjosivat ilmaiseksi lettuja, teetä, kahvia ja karkkia. Ihan muuten vaan. Saanko vaatia tällaista toimintaa myös Suomeen? Kun vihdoin jokainen kahdeksan hengen ryhmästä oli saanut oman osuutensa syötyä, suuntasimme kiinalaisen Lein opastuksella Södermalmin yhteen näköalapaikkaan. Sillä hetkellä hiukan harmitti, etten oikea kamera ollut mukana. Toisaalta, jotkut asiat pitkää vain kokea, ei kuvata.
 |
| Epätoivoinen yritys. |
Lauantaina etsin jälleen uuden ja kotoisan kahvilan Södermalmilta, jossa voisin viettää päivän ja opiskella. Lilla Cafeet på Söder tuli tämänkertaiseksi kohteeksi. Ajattelin ottaa riskin ja testata, miltä maistuu vuohenjuustosalaatti punajuurella, saksanpähkinöillä ja hunajalla. Voin sanoa, että erittäin hyvältä!
Satu saapui hiukan ennen kahvilan sulkemista ja menimme seuraavaan kahvilaan fikalle Gunnarssons-kahvilaan. Siellä viihdyimme sen verran hyvin että unohdimme seurata kelloa ja melkein unohdimme Lo Kauppi -dokumentin alkavan. Onneksi ryhmäämme kolmas osakas Inga soitti ja kysyi, missä olemme, dokumentti alkaa vartin päästä. Viidessä minuutissa seisoimme Victorian elokuvateatterissa.
 |
| Oma annos omenapiirakkaa vaniljakastikkeella, Satulla pekaanitoffeepiirakkaa. |
Raikkaan, hauska ja kaunistelemattoman dokkarin loputtua itse tekijät esittäytyivät ja vastailivat katsojien kysymyksiin. Sen jälkeen menimme tyttöjen kanssa syömään kasvisravintolaan Chutney, jota oli netissa kehuttu ja olin varannut netin kautta meille pöydän. Varaus oli hiukan epävarma, sillä en saanut mitään vahvistusviestiä, mutta listasta löytyi kuitenkin nimeni ja saimme pöydän muuten ihan täydestä ravintolasta. Me kaikki kolme tilasimme kasvishampurilaiset, jonka näkö ja maku huijaisi todellisia lihansyöjiäkin.
Sunnuntaina lämpötila kohosi +16 ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Totta kai silloin oli pakko mennä kävelylle. Lähdin Slussenilta Långholmeniin ja sieltä Västerbron sillan kautta Kungsholmeniin.
Kävelin yksinäni aamupäivän, mutta iltapäivällä Inga soitti ja kysyi, josko olisin innokas fikamaan. Upean sään vuoksi menimme kuitenkin ensin Gamla Staniin veden ääreen istumaan. Pilvien lähestyessä siirryimme sisätiloihin rentoon kahvilaan. Kauaa en voinut kuitenkaan olla, sillä menin vielä illan tanssitreeneihin yliopistolle. Uusi tanssimme oli I left my heart in San Fransisco, jonka voin sanoa oikeasti osavaani tuon yhden treenin jälkeen. Jazz-tanssin harrastamisella on varmasti jonkinlainen vaikutus asiaan. :D
Tähän loppuun vielä pari maisemakuvaa Nackasta:
 |
Kram,
Ninni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti