 |
| Aamupala yliopistolla, purkissa kesoa eli raejuustoa sekä pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. |
Maanantai ja tiistai sujuivat niin, että hyppäsin aamulla yhdeksän bussiin ja menin yliopistolle opiskelemaan. Pakersin esseeni kanssa, josta lopulta sain alkuvaikeuksien jälkeen jotain irti. Esseessäni vastasin kysymykseen Miksi feministit käyttävät psykoanalyysia? Mikäli kiinnostaa, niin siksi koska feministien teoriat pohjautuvat osittain psykoanalyysiin: mies on tekijä ja nainen "puutteellinen", kastoroitu yksilö.
Maanantaina vietin yliopistolla kellonympäryksen, mutta en vain opiskellen. Osallistuin nimittäin Emmin kanssa Lindy Hop Class -Beginners –tanssikurssille! Kurssi maksaa 150kr ja siihen sisältyy neljä kipaletta 1h tanssituntia. Ensimmäisen tuntimme alussa menimme piiriin ja lämmittelimme rennosti ja nopeasti. Koska lindy hop on paritanssi, jokaisen piti päättää, haluaako tanssiessa olla viejä vai seuraaja (kuulostaapa hölmöltä suomeksi). Jälleen kerran toimin tyypillisen naisen tavoin eli päätin olla seuraaja, mutta mun ensimmäinen viejä oli kuitenkin nainen. Hänen kanssaan asetuimme piiriin muiden parien kanssa ja opettelimme ekat askeleet "step back, triple step, triple step" noin minuutin tai kahden aikana, minkä jälkeen pitikin vaihtaa jo paria. Ja sama systeemi jatkui koko tunnin, mikä oli ainakin minun mielestä varsin toimiva.
Tiistaina esseen valmistumisen jälkeen fikasin hetken Sadun kanssa. Koska oli laskiaistiistai, oli tietenkin pakko ostaa se mantelimassainen semla kahvilasta. Yksi suuri ihmetys oli, miksi mukana oli muovilusikka.
Keskiviikko ei alkanut lupaavasti. Kun yritin palauttaa esseetä, en löytänyt nettisivumme Mondon kautta mitään palautuspaikkaa. Mutta eipä löytäneet muutkaan, ja pian selvisi ettei sitä edes ollut! Niinpä lähetin muiden tavoin oman esseeni opettajalle sähköpostitse. Esseen palautuksen jälkeen otin bussin ja lähdin (lue: ostoksille) Sicklaan.
Torstaina sovimme kurssikavereitteni kanssa menevämme Södermalmille katsomaan The Theory of Everything -elokuvan. Tapasimme ennen elokuvaa ranskalaisen Floren kanssa kahdestaan Cafe Söder Espressossa, joka sijaitsee Södermalmin kauppahallin yhteydessä. Vaikka alunperin oli tarkoitusemme oli fikata, päädyimme ottamaan molemmat laxpuddingin, joka muistutti suomalaista meripojanpataa lohella ja kananmunalla.
 |
| Huomaa valitsemani "tumma" leipä |
 |
| Patsas Victoriassa. |
Jälkikäteen olin iloinen, että olimme syömässä kahdestaan. Tytöllä on ollut vaikeaa sopeutua monesta eri syystä, mutta ennen kaikkea siksi, että hän on lesbo. Vaikka ruotsi tunnetusti on homomyönteinen valtio, tytön aiemmat vaihtarikämppiksensä eivät ole olleet asian kanssa ok. Hän on joutunut muuttamaan kahdesta aiemmasta kämpästä, koska kämppikset eivät ole hyväksyneet asiaa. Toinen jopa työnsi hänet kirjaimellisesti ulos asunnosta ja huusi, ettei halua olla missään tekemisissä "tuollaisen" ihmisen kanssa. Nyt tytöllä on asiat suurin piirtein hyvin: hän asuu uudessa asunnossa ihanassa perheessä ja toimii välillä au pairin tavoin.
Kun olimme syöneet, nappasimme Honokan mukaan metroasemalta ja kävelimme tunnelmalliseen elokuvateatteri Victoriaan ja maksoimme 110kr per lippu (opiskelija-alennukset voimassa vai tietyissä leffoissa ja tiettynä aikana.) Elokuva oli sen arvoinen, aivan mielettömän kaunis. Ja ei, kyyneliltä emme välttyneet. :D
Perjantaina oli spesiaalimpi päivä, sillä minulla alkoi elämässäni uusi ikävuosi. Synttärikakun virkaa ajoi tällä kertaa Ica Maxista ostamani kladdkaka, jota söimme Mirkan kanssa samalla kuin juttelin äitini kanssa piiiitkän Skype-puhelun.
 |
| Cafe Dox |
Koska Honoka oli illalla menossa The Great Gatsby-bileisiin (liput yli 300kr), mutta halusi kuitenkin juhlistaa päivää kanssani, menimme hänen kanssaan fikamaan Gamla Staniin Cafe Dox –kahvilaan. Maan alla sijaitseva kellarikahvila oli Tukholman mittakaavalla (mielestäni) edullinen, viihtyisä ja yllättävän tilava. Netissä sitä oli myös kehuttu. Ostin mainiosti toimivan kombon, omenapiirakkaa ja teetä.
Reilun parin tunnin jälkeen Satu saapui kahvilaan ja siirryimme hänen kanssaan kahvilasta metrolla Slussenin aseman vieressä Eken Bar & Matsal -ravintolaan. Olin kahtena edellisenä iltana viettänyt aikaa tutkien mahdollisia päivällispaikkoja, joista Eken oli täyttänyt kriteerti ”kohtuuhintainen”, ”kivat kuvat” ja ”helppo sijainti”. Kun tarjoilija ohjasi meidät pöytäämme, menin varsin sanattomaksi. Pöytämme oli kuin suoraan jostain romanttisesta elokuvasta kynttilöineen, ruusuineen ja viinilaseineen. Homman kruunasi kuitenkin se, että pöytämme oli ikkunapaikalla, josta oli upea näkymä vanhaan kaupunkiin ja keskustaan päin. Hetken päästä paikalle saapuivat Helmi ja Inga, jonka jälkeen suomea puhuva illallisseurueemme oli kasassa. Ilta jatkui rennolla otteella ja hyvällä ruoalla, mistä pulitin juhlapäivän kunniaksi enemmän kuin mitä muuten olisin voinut edes kuvitella. Mutta se oli sen arvoista.
 |
| Satu ja meidän pöytä |
 |
| Turskaa paahdetuilla kasviksilla, pinaatilla ja hollandaise-kastikkeella, lasissa Chardonnay'ta. |
Ilta jatkui seuraavaksi Hellströms-pubissa Södermalmilla. Itse kuljin koko välimatkan puhelinta näppäillen, sillä jouduin viestitellä neljän eri vieraani kanssa tilannekatsauksia ja neuvoja. Lopulta päädyin saattamaan henkkarit kotiinsa unohtaneen suomalaisen kaverini Medborgarplatsenille ja samalla noutaa sieltä täysin hukassa olleen ranskalaiskaverini.
Säätämisen jälkeen juhlaporukkaamme kuului muutama oma vaihtarikaverini sekä Satun ruotsalaisia, tai oikeastaan monikansallisia kavereita: mongolialainen, turkkilainen, suomalainen (yllätys!) jne. Ryhmämme jatkoi noin puolentoista tunnin päästä matkaa keskustaan Kristall-nimiseen yökerhoon, jonka olin myös bongannut netistä. Paikan nettisivuilla mainostettiin, että tekstiviestillä on mahdollisuus päästä ilmaiseksi sisälle. Kun yritimme lähettää viestejä, kävikin niin että porukkamme sai jostain syystä lauantaille ilmaiset sisäänpääsyt. Ihana Satu soitti puolestani kahteen otteeseen Kristalliin ja varmisti, että pääsisimme ilmaiseksi sisälle. ”Kyllä, ennen puolta 12”, vastattiin. Seisoimme yökerhon edessä n. 23.20, mutta yllättäen portsarit sanoivat ilmainen sisäänpääsy loppuneen jo klo 23. Voitte kuvitella sen hetkellisen ärsytyksen määrän. Suulain herrasmies seurueestamme sai meidät kuitenkin jollain ihmeellisellä tavalla puhuttua meidän ilmaiseksi sisään, maksoimme ainoastaan narikan, 40kr.
 |
| Kun paikan nimi on Kristall, pitää sieltä löytyä vähintään yksi kristallikruunu |
Yökerho oli sisältä ihan hieno, mutta pienempi kuin kuvat olivat antaneet olettaa. Pienoinen pettymys oli paikan musiikki: pop-vaikutteinen lattarimusiikki, jollaista on hiukan vaikeaa tanssia porukalla. ”Tää on tällaista musaa, mitä tanssitaan tyttöystävän kanssa kahdestaan”, totesikin yksi seurueestamme. Paikan juomat olivat myös kalliita: yhdestä shotista saattoi maksaa 144kr! Päädyin kyseisestä syystä nauttimaan vain vettä. Mutta vaikka pieniä typeriä seikkoja Kristallissa olikin, ei se kuitenkaan haitannut hauskanpitoamme. Aika kului porukalla tanssien ja välillä ulkoilmassa terassialueella vilttien alla istuen.
 |
| Viltit olivat suosittuja |
Seurueemme poistui Kristallista puoli kahden jälkeen ja käväisi tutun McDonaldsin hakemassa verensokerin nostatusta ennen kotimatkojen aloittamista. Itse sain seuraa Slusseniin omalle pysäkilleni asti, mikä oli ihan jees yöllä kello kahden jälkeen.
Lauantaina olo oli hiukan väsynyt, mutta lähdimme kuitenkin Satun ja Honokan kanssa ulkoilemaan. Tapasimme ensin Kungsträgårdenissa, jonne lapsiperheet olivat tulleet viettänään talviloman alkajaisia. Lapsoset luistelivat ja leikkivät talviolympialaistyyliin. Ihan tyhjin vatsoin ei meidänkään ei touhuja katsella, silla Arlan kojulla oli tarjolla ilmaisen maidon lisäksi mitäpä muutakaan kuin kanelipullia.
Lapsiperheiden hälinästä matkamme jatkui raitiovaunulla hiljaiseen Djurgårdeniin, jossa kiertelimme maisemia ihastellen. Kolmikkomme istahti puistonpenkille syömään synttärikakkuani, jonka olin ottanut kotoa mukaan.
Viihdyimme ulkona, mutta ilma ehti viilentyä sen verran, että päätimme vielä käydä juomassa kupit teetä pienessä kahvilassa Östermalmilla, jossa lämmittelemisen ohella opettelimme kirjoittamaan nimemme japaniksi ja venäjäksi.
 |
| Nimeni voi kirjoittaa japaniksi kolmella eri tavalla. |
Loppuilta sujui rennosti kotona Mirkan kanssa Melodifestivaleja katsellen. Suomalaisena voin vain ihmetellä, miten vakavasti mutta kuitenkin hassutellen täällä euroviisuihin suhtaudutaan!
 |
| Filippa Bark (keskellä hattu päässä) haastattelee kilpailijoita |
Sunnuntaina jälleen tanssiharkat, joissa saimme heti haasteen: yksi harkkakerta aikaa kehitellä ja opetella uusi koreografia. Miksi? Lauantaina 28.2. järjestetään Karolinska Institutella Tukholman opiskelijaorkestereiden festivaali QORK, jossa myös meidän orkesteri on tietenkin mukana. Jokainen festareissa mukana oleva orkesteri saa määrätä toiselle orkesterille jonkun opeteltavan kappaleen. Me saimme Karolinska Institutin Blåslagetilta kappaleen Värsta schlagern, joka on (ymmärtääkseni) parodia Melodifestivalen-biiseistä. Blåslagetin ja sen tanssiryhmän Dragplåstret versio kappaleesta:
Siinäpä tämän viikon tunnelmat! Väittäisin, että ihan tiivistetysti, vaikka siltä ei ehkä ihan näytä... :D
Kram, Ninni :)
PS. Älä sano japanilaiselle "Tsing tsing" kun kilistät lasia. Tai sano, jos haluat aiheuttaa erittäin kiusallisen tilanteen. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti