26.1. No jos kerran ilmaiseksi...
Tälle päivälle oli yksi tavoite: saada ilmaislippu City Hall Receptionille. Kyseessä on siis vaihtareille ja vieraileville tutkijoille tarkoitettu tutustuminen Tukholman kaupungintaloon. Liput jaettiin klo 15-16,30 ensimmäisille jonossa. Itse menin jonottamaan klo 14.45, sen jälkeen Studenthusetille ilmestyikin niin pitkä jono, etten nähnyt sen päätä. Jonotettua noin puoli tuntia yhden 115 ilmaislipusta palasin kotiin. Illalla katsoimme Mirkan kanssa Guldbaggen 2015 –elokuvagaala, jossa elokuvat Turist ja Gentlemen olivat varsin voitokkaita. Ne pitää ehdottomasti käydä katsomassa tämän kevään aikana. :)
27.1. Ja, må han leva!
Vaikka sää oli inhottava, kävin jälleen Ica Maxissa kaupassa. Sää oli varsin loskainen, juuri sellainen mitä suomalaiset inhoavat kaikista eniten. Itsekin inhoaisin, ellen inhoaisi kovaa pakkasta vielä enemmän.
Illalla asunnossamme vietettiin peräti kahden eri henkilön synttärijuhlia, jossa oli Mirkan perhe paikalla. Synttärisankarien Tomin (Mirkan poika) ja Lindan (Mirkan toisen pojan, Kimin, vaimo) juhlissa (ruotsalaisittain kalas) laulettiin Ja, må han leva -onnittelulaulu, huudettiin hura-huudot ja syötiin venäläistä kinuskikakkua, rysk kolatårtaa. Nytpä voin sanoa olleeni kalaseissa! :D
28.1. Opiskelua, kiitos!
Vihdoin ja viimein oli vuorossa ensimmäinen oppituntini Tukholman yliopistossa. Muistin virkistykseksi ja ja ihan varmistukseksi, kurssin nimi on Performance Studies, focusing on Feminism and Gender (suomeksi suurin piirtein ja tylsästi Esittävän taiteen/teatterin tutkimus, keskittyminen feminismiin ja sukupuoleen). Olin ajoissa paikalla ja löysin luokkaan melko nopeasti. Päätin mennä saman tien istumaan luokkaan, jossa kaksi muuta tyttöä istui jo valmiina. Päätin reippaana kysyä toiselta tytöltä, voisinko hänen viereensä, samalla kurssilla kun kuitenkin olemme. Kysyin ensin ruotsiksi, mutta nopeasti korjasin että täällähän pitää puhua varmaan englantia, kun kurssi on englanniksi. Aloimme juttelemaan tyttöjen kanssa. Hetken juteltuamme kysyin, "Te puhutte ruotsia, niin te ootte varmaan täältä Tukholmasta?" Toinen tyttö vastasi kyllä, mutta toinen sanoi että ei, hän ei ole ruotsalainen. Hän tulee Suomesta. Wait, what? Ei oo totta,mäkin oon! Tuo hetki oli varsin häkeltävä, kuitenkin positiivisella tavalla. Me suomalaiset vedämme kai alitajuntaisesti toisia suomalaisia puoleemme. :)Kerronpa sitten itse kurssista. Opettajamme Charlotte, tuttavallisemmin Lotta, on teatteritutkimuksen tohtori ja opiskellut muun muassa Yalen yliopistossa teatteria. Hänestä huokuvaa akateemisuutta voi vain ihailla. Kävelevä tietopankki, joka suhtautuu asioihin rauhallisesti ja lempeydellä.
Opiskelutyyli on täällä aivan erilainen kuin Suomessa (tai Vaasassa, siihenhän minä vertaan). Tällä kurssilla meille on listattu kirjat ja artikkelit, jotka pitää kurssin aikana lukea ja opiskella itsenäisesti. Jokaisella tunnilla käsitellään tietyt artikkelit keskustellen. Opettaja pohjustaa aihetta ensin itse, minkä jälkeen kysyy opiskelijoiden mielipiteitä ja ajatuksia. Avointa, pohtivaa keskustelua. Mutta mikä (ehkä) parhainta, keskustelut eivät vaikuta loppuarvosanaan. Se muodostuu "vain" kahdesta esseestä. Ensimmäinen essee on n. 5 sivun pituinen pohdiskelu tietystä artikkelista (minulla aiheena feminismi, teatteri ja psykoanalyysi). Toinen essee on teatterianalyysi joko oopperaesityksestä Written on the Skin tai hiukan perinteisemmästä näytelmästä nimeltä Götgatan. Teatteriesitykset ovat pakollisia ja ne pitää käydä katsomassa omalla ajalla ja rahalla.
Luennon jälkeen menin hetkeksi kotiin kurssista hurmioituneena ja kuvittelin viettäväni illan kotona. Sain kuitenkin Ingalta viestin, että lähtisinkö heidän kanssaan yliopistolle Gula Villaan (Keltainen talo, humanistien rakennus) istumaan iltaa. Toki, mitäpä sitä kotonakaan tekisi. Villalla joimme punaviinilasit (vain 30kr) ja juttelimme vaihtareiden kanssa, joista yhteen saksalaiseen olimme törmänneet jo aiemmin monta kertaa.
29.1. Suomalainen on hiljaa
Pyykkipäivä. Onnistuin melkein pyykkäämään oikein, mitä nyt olin vahingossa laittamassa pyykkejäni kuivumaan väärään kuivauskaappiin. Onneksi vanhempi nainen pesutuvalla huomautti asiasta ennen kuin ehdin poistua pesutuvasta. Hetken päästä sama nainen jutteli erään miehen kanssa ruotsiksi asiasta x, ja tunnistin naisen ruotsin suomenruotsiksi. En kuitenkaan siinä vaiheessa viittinyt sanoa enää mitään. Olinhan niin vakuuttavasti hetki sitten puhunut ruotsia... :D
Olin muuten aika lailla kotona koko päivän lukemassa, mutta iltapäivästä hämärän hitaasti laskeuduttua kävin kävelemässä Nacka Strandilla. Voi että se onkin kaunis paikka valoineen!
30.1. Piirit pienet pyörii
 |
| Taidetta TSO:n tiloista |
Koska suomalaisuudesta ei pääse eroon, siitä kannattaa ottaa kaikki hyöty irti. Minulle vinkattiin useammasta suunnasta, että käy tutustumassa Tukholman suomalaiset opiskelijat –ryhmään. Tuttavallisemmin TSO:na kutsuttava ryhmä järjesti perjantaina Tervetuliasjuhlat, jonne sain mukaani myös Ingan ja Helmin. Ennen kuin menimme pirskeisiin, olimme tyttöjen opiskelijakämpässä Idunissa, sillä Ingalla oli pyykkivuoro, joiden kanssa pitää olla tarkkana.
TSO:n tiloissa meidät otti vastaan ryhmän puheenjohtaja, joka kyseli hiukan taustaamme. Sen jälkeen olimme omillamme. Kaikki juttelivat jo pienissä porukoissa, entisiä tuttuja kai? Pienen alkukankeuden jälkeen saimme vallattua istumapaikat, jolloin myös tutustuimme muihin opiskelijoihin. Yllätykseksi selvisi, että Tukholmaan ei loppujen lopuksi ole kovinkaan vaikeaa (suhteellinen käsite, toki) päästä opiskelemaan ja että monissa pienissä jutuissa voi, öhmn, säästää. Yksi tällainen säästövinkki on tunnelbana-lippu: nuorelta näyttävän tyypin kannattaisi opiskelijalipun sijaan ostaa lapsilippu.
Niin ja mikä hauskinta, selvisi että minulla ja Ingalla on yhteisiä kavereita. Terveiset vaan Rautalammen tyypeille!
31.1. Waka waka, svenska!
Lauantaille oli spesiaalimpaa ohjelmaa, sillä Kårsdraget (eli se yliopiston viihdeorkesteri) järjesti yhteishenkeä nostattavat juhlat, joihin kuului myös tarjoilu. Osallistuja oli jaettu ennalta kahteen ryhmään, omani oli nimeltään Shakira. Tapasimme porukalla Dovas pubissa, jossa Helium-lempinimeä kantava nuori nainen antoi minulle turkoosin nauhan, ryhmämme tunnuksen. Shakira-ryhmämme muut jäsenet olivat ruotsalaisia, joten sain illan aikana varsinaisen tehokurssin kielestä.
Ilta tosiaan alkoi Dovas-pubista, jonne saapui Kårsbaletten koreografi Ida paperin kourassaan. Aivan ensimmäiseksi meidän piti vastata paperissa oleviin kysymyksiin, jotka liittyivät jollain lailla Afrikkaan. Tämän jälkeen meillä oli noin kaksi tuntia aikaa suorittaa tietyt tehtävät, joista piti ladata todistusaineistoa (valokuva tai videopätkä) suljettuun ryhmään Facebookiin. Tehtävät olivat seuraavat:- auta vanhusta liikenteessä
-tienaa katusoitolla 20kr
- tanssi jenkkaa
- ota selfie patsaan kanssa
- matkusta bussilla nro 4
- kuvaa lyhyt kauhuelokuva
- saa verta
- löydä kookosmaitoa tetrapak-pakkauksessa
- tee hiuksiin letti (/lettejä)
- etsi alueen ainoa museo
Nämä tehtävät saimme varsin mallikkaasti suoritettua ja menimme tasan kuudeksi juhlapaikkaamme, joka sijaitsi kerrostalon kellarikerroksessa. Juhlat alkoivat alkumaljalla ja rapucocktaililla, jonka jälkeen saimme mielettömän hyvää afrikkalaistyylistä ruokaa ja viiniä orkesterin piikkiin. Vihdoin ja viimein sain kuulla myös pari juomalaulua, joista toinen alkoi suomalaisella säkeistöllä. Myöhemmin ilta jatkui livemusiikilla ja tanssilla.
Ja mikäli jota kuta kiinnostaa, niin molemmat ryhmät suoriutuivat tehtävistä yhtä mallikkaasti; tasapeli!
1.2. Vanha tekijä
Päivällä lukemista ja illalla tanssia Kårsbalettenissa. Oman typeryyteni takia myöhästyin hiukan treeneistä, mutta se ei onneksi haitannut. Mukana oli uusia jäseniä, joiden kanssa opettelimme samaa koreografiaa kuin viime viikolla. Olipa huvittava tunne, kun sain siirtyä eturivistä takariviin, koska tanssi oli mulle entuudesta tuttu. "You're one of us now", kuten jo muutaman vuoden ryhmässä tanssinut Helium totesi. Ja kyllä, tyttöä kutsutaan sillä nimellä.***
Okej, sehän oli napakasti siinä!
Vi hörs!
Kram, Ninni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti