Viikko 5: Psykologiaa ja kulttuuriterapiaa

Pahoittelut, että tämä postaus venähti näin pitkään. Ajattelen kuitenkin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, hitaasti hyvää tulee ja muiden kliseiden sanomien tavoin, ettei kirvestä kannata vielä sinne kaivoon heittää vaan pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Niin. :D

Jarlaberg ja merinäkymät

Opiskelu, se oli viikon sana. Olen paitsi lukenut artikkeleita luennolla, yliopiston lukusaleissa, Jarlaberg-kotona ja jopa ulkona kävelytien varrella, kun aurinko siihen suostutteli.  Lisäksi autoin hiukan kurssikavereitani tiivistämällä kolme artikkelia parille kurssikaverilleni, mikä oli hyvä tapa oppia itsekin.

Normipäivä yliopistolla

Tällä viikolla opettaja määräsi meille artikkelit, joiden pohjalta tekisimme ensimmäisen esseemme. Opettaja kysyi, että ketkä kaksi olisivat kiinnostuneita psykoanalyysista. Pyskologian lukiossa kirjoittaneena totesin "I am!" Ei mikään fiksuin päätös. Sain nimittäin Barbara Freedmanin artikkelin Feminism, psychoanalysis, theatre, joka on ehkä yksi haastavimmista artikkeleista, joita olen koskaan lukenut. Lukiessani tekstiä tuskailin muutamaan otteeseen että ei, mun enkku ei vain riitä, oon liian tyhmä. Mutta onneksi asia ei ollut ihan niin: Ensinnäkin parini Frances Skotlannista, jonka kanssa pidimme artikkelista myös esitelmän muille, sanoi, ettei ymmärrä Freedmanin ajatuksia. Toiseksi opettaja meni totesi maanantain tunnilla, että hänen teki hiukan jopa pahaa, että hän oli antanut näin monimutkaisen artikkelin meille luettavaksi. Eipä siis ihme, jos ihminen tuntee itsensä tyhmäksi. :D

Opiskelu ja vapaa-aika kohtasivat torstaina 12.2., kun menimme kurssikavereideni, suomalaisen Sadun ja japanilaisen Honokan, kanssa katsomaan kurssimme "pakollisen", englanninkielisen Written on the Skin -oopperan. Kävimme ennen esitystä syömässä japanilaisessa Ramen Ki Mamma –ravintolassa, jossa opimme samalla hiukan Honokalta japanilaisesta ruokakulttuurista.

Yakisoba, 140kr

Me kaikki kolme olimme ensimmäistä kertaa oopperassa. Mutta ikimuistoinen kerta se olikin, eikä pelkästään esityksen tai paikan takia: kun "esityksen kuvaaminen jne" -puheet päättyivät, saapui saliin omalle parvelleen itse Ruotsin kuningas Carl XVI Gustaf ja kuningatar Silvia. Ihmiset nousivat heti rauhallisesti seisomaan ja orkesteri soitti Ruotsin kansallislaulun, jonka mukana jokainen ruotsalainen lauloi mukana. Vaikuttava hetki, johon pientä komiikkaa toi Honokan kysymys "Who are those?"

Oopperatalo aula

Esitys oli varsin moderni, voimakas ja ravisteleva. Kaikkea emme tyttöjen kanssa ymmärtäneet, mutta kiitos käsiohjelmaan kirjoitettujen repliikkien pääsimme pikkasen paremmin perille. Juoni lyhyesti: Nuorta naista (=vaimoa) elättävä, rikas mies palkkaa Poika-nimisen hamon luomaan käsikirjoituksen omasta perheestään. Nainen yllättäen rakastuu tähän Poikaan, mistä ei seuraa mitään hyvää. Esityksessä leikiteltiin kuolemala ja uskonnolla, mutta otettiin myös kantaa siihen, mitä nainen saa ja voi tehdä.

Södermalmin kadut

Keskiviikkona 11.2. Tukholman suomalaiset opiskelijat järjestivät After work –tapahtuman Hellströms-nimisessä pubissa. Kyseessä olisi ollut vain hengailua, mutta itselläni oli hiukan erilainen motivaatio osallistua. Tapasin nimittäin ensimmäistä kertaa suomalaisen Emmin, jonka kanssa olin jutellut vaikka kuinka paljon facebookin Messengerin kautta, mutten tavannut vielä livenä. Mitä kautta sitten tutustuimme? Ihan ekalla viikolla ollessani Tukholmassa olin suomalaisen Hannan bileissä, joka sanoi että mun ja Emmin kannattais tutustua, "teillä olis varmaan paljon puhuttavaa". Ja kuinka oikeassa Hanna olikaan! Oli jännä huomata, kuinka samankaltaisia ajatuksia me kaksi jaoimme.

Emmin tapasin uudestaan ystävänpäivänä, kun sain kutsun viettää iltaa hänen ja hänen kämppiksensä Ainon asunnolla. Söimme ensin Hannan leipomaa punajuuri-sinihomejuustopiirakkaa (nam!), minkä jälkeen meillä oli oma taideterapiasessio: maalasimme vesiväreillä sydämiä ystävänpäivän kunniaksi. Ilta kului sen verran nopeasti keskustellen, että muffinssit jäivät lopulta leipomatta.

Millainen on ystävänpäivä, Alla hjärtans dag, ruotsissa? Silloin muistetaan  nimensä mukaisesti sydänystäviä. Lisäksi ystävänpäivä on huomattavasti kaupallisempi ja romanttisempi kuin Suomessa. Suklaata, mansikoita ja ruusuja löytyi lähes joka paikasta.

Tämä on vielä pientä.

Sunnuntaina sain tanssahdella jälleen kerran Tico ticon tahdissa. Tanssimme sujui koregrafimme mukaan vaatimattomasti sanoen "loistavasti." Askeleet olivat syystäkin kevyet, sillä juuri ennen harkkojemme alkua sain kuulla saaneeni kesätöitä kotikaupunkini Op-Kiinteistökeskuksesta, jossa olin viime kesänäkin töissä. Voin siis huoletta nauttia tästä vaihtoajastani Tukholmassa. :)

Vasastaden

Frescati / Kampus

 Muuten, tällä viikolla tuli täyteen mun ja Tukholman eka kuukausi yhdessä! Suhteemme on jo nyt melko vakavaa, mutta tässä on hyvä edetä yksi päivä kerrallaan... <3

Kram,

Ninni :)