Viikko 8: Ai ilmaiseksi?

Okei, mun tavoite kirjoita kerran viikossa ei ihan toimi. Toisaalta ehkä se on hyvä merkki, ettei ehdi? Että on oikeasti tekemistä täällä? Enivei, palataan siis ajassa taaksepäin viikkoon 8. Tai ei, yks juttu ennen sitä: postauksissani muutama nimi on toistunut useamman kerran, joten on hyvä päivittää, ketkä on kyseessä. Jos et jostain syystä ole kiinnostunut tietämään näistä mahtavista ihmisistä, hyppäähän kohtaan Tästä viikosta! :)

Aloitan kurssikavereistani. Satu on kotoisin Suomesta, mutta opiskelee Ruotsissa venäjää. Kyllä, luit oikein. Satun kanssa tutustuimme toisiimme kun kohtalon tahdosta istuessani hänen viereensä teatteritieteen kurssilla. Honoka on taas kotoisin Japanista ja on Erasmus-ohjelman vaihtari, kuten suurin osa Tukholman vaihtareista. Kotimaassaan hän opiskelee kielitieteitä. Vaihtarina hän opiskelee vain mielenkiintoisia kursseja, kuten kyseisen teatterikurssin ja viikinkikurssin. Flore on kotoisin Ranskasta, jossa opiskelee taidehistoriaa. Hänen kanssaan olen opiskelujen suhteen eniten tekemisissä, sillä hän on valinnut samat kurssit kuin minäkin.

Sitten muut, eli suomalaiset :D Inga ja Helmi opiskelevat viittomakieltä niin vaihtareina kuin ”tavallisina” opiskelijoina Suomessa. He siis tulevat samasta ammattikorkeasta ja jakavat Tukholmassa asunnon. Heihin tutustuin orientaatioviikolla kampuskierroksella.  Emmi tutustuminen oli hiukan erilainen juttu. Emmi opiskelee täällä Tukholmassa kulturvetenskapia, pääaineenaan on journalismi. Miten me tapasimme? Tarkkana: vuokranantajani Mirkan tyttären (Fanny) ystävän (Carla) ystävän (Hanna) kautta. Hanna järjesti silloin ekalla viikolla ne läksiäisbileet, joihin Carla otti minut mukaan. Hannan kuullessa mitä minä opiskelen, hän suositteli minun ottavan yhteyttä Emmiin, joka ehti kylläkin ottaa yhteyttä minuun eka. Emmi lähtee kuitenkin työharjoitteluun Suomeen kevääksi, joten me emme valitettavasti enää Tukholmassa nähdä tänä keväänä. 

Tästä viikosta!

Maanantaille on tullut jo tietty kaava: aamu rauhassa, iltapäivällä luento, illalla lindy hoppia, jossa meille paljastui, että lindy hopissa on 6- ja 8-tahtisia askelia, ja jokaisen kappaleen alussa sun parisi pitäisi osata ilmaista, mitä tanssitaan. Haastetta kerrakseen! 

Tiistaina olin täysin vapaana, joten ajattelin ensin meneväni elokuviin. Noh, kun tarjontaa on yhtä paljon kuin Tukholmassa, päänuppi ei osaa päättää. Sitten Mirkka tarjosi ohimennen ajatuksen, että voihan sitä mennä tällaisina harmaina päivinä museoon. Niinpä päätin vihdoin ja viimein mennä must visit –kohteeseeni Fotografiska-valokuvamuseoon Slussenilla. Siellä viihdyinkin monta tuntia ensin katsellen valokuvia ja sitten museon kahvilassa, jossa on mielestäni yksi hienoimmista näkymistä Tukholmassa. Illalla tapasin Satun, jonka kanssa kävimme kaupassa ja jonka luokse menimme tekemään ruokaa. Viimeistään tässä vaihessa voin sanoa, että ruotsalaiset (tai tukholmalaiset) pitävät kukkaruukkuja, käsipyyhkeitä ja tabletteja (niitä lappusia ruokapöydällä) hyvin tärkeänä osana sisustusta. 

Kokkailun lopputulos

Keskiviikkona jälleen yliopistolla, ja aiheena oli ruotsalainen (feministinen) teatteri. Tunti alkoi hiukan ikävillä uutisilla. Opettajamme nimittäin kertoi hänen äitinsä kuolleen viikonloppuna. Hän selitti tunnin alussa, miten kaikki oli tapahtunut ja sen jälkeen pahoitteli, mikäli hän sekoilisi sanoissa. Ensin sanoi ensin miettineensä, että peruisi koko tuntimme, mutta päätti silti yrittää. Oli muuten ristiriitainen tunne, kun halusin osoittaa opelle empatiaa, mutta koska kyseessä on kuitenkin opettaja, mikään halaaminen tai ”voi ei, kamalaa” -lausahdukset ei kuulu asiaan. Opettajamme piti minun silmissä kaikesta huolimatta hyvän oppitunnin. Ja hauska sattuma: hän mainitsi, että ruotsalainen näyttelijä-koomikko Lo Kauppi on merkittävä vaikuttaja, josta olisi dokkari Tempo -dokumenttifestivaalin ohjelmistossa kyseisestä naisesta. 

Torstaina oli hiukan erilaisempaa ohjelmaa, kun menin illalla katsomaan Satun ringette-ottelua. Jos joku ei tiedä, mitä se on, niin se on kuin jääkiekkoa, mutta mailassa ei ole lapaa ja kiekon tilalla on sininen rinkula. Peli pelattiin Ulriksdalissa ja vastassa oli Sollentuna. Sain hyvät ohjeet, miten päästä perille ja ehdin paikalle hyvissä ajoin. Peli oli mielenkiintoinen, mitä nyt tuomarit tuntuivat keskeyttävän pelin jatkuvasti ja antavan jäähyjä aiheettomasti Satun joukkueelle, joka silti voitti pelin.

Perjantaina tapahtui vihdoin ja viimein asia, jota olin kenties vähän vitkutellut: menin kuntosalille! Kyseinen sali avattiin helmikuun lopussa Fitness24seven Södermalmilla. Sen ryhmäliikuntatunneille pitää varata netin kautta paikka etukäteen ja  vasta tälle perjantaille sain oikeasti paikan enkä jäänyt vain jonotuslistalle. Ja ensimmäisenä pääsin testaamaan Bodypump-tuntia. Ajatuksena oli osallistua entuudesta tutulle ryhmäliikuntatunnille, että näkisin miten homma toimii. Sen jälkeen katsoin, että Aria, eli varmaan semmonen ihan tavallinen ruotsalainen naisvetäjä. Arvaatte varmaan, että näinhän ei tietenkään ollut: vetäjä oli ulkomaalainen, pelkkää lihasta oleva ja englantia puhuva mies. Kaappi on adjektiivi, joka hänestä ensimmäisenä tuli mieleen. Eipä siinä mitään, hän oli ihan mahtava ohjaaja ja yläkroppa oli aika turta seuraavina päivinä (huomaa monikko).

Kesäkuntoon 2015?

Perjantai-iltana osallistuin Ingan ja muiden vaihtareiden kanssa Tempo-dokumenttifestareiden Where Dreams Cross –lyhytdokumenttinäytökseen, joka sisälsi neljä lyhytelokuvaa. Näytöspaikka ei kuitenkaan ollut mikään elokuvateatteri, vaan Slussenin ja Gamla Stanin välissä sijaitseva alikulkutunneli! Hyväntuuliset järjestäjät toivottivat meidät tervetulleiksi ja tarjosivat kaakaota, joka on selvästi ruotsalainen juttu. Se kuitenkin lämmitti hyvin sen tunnin ajan, mitä näytös kesti. 

Ilmaiset tarjoilut jatkuivat, sillä Slussenin metroaseman edessä Ruotsin eri kirkot tarjosivat ilmaiseksi lettuja, teetä, kahvia ja karkkia. Ihan muuten vaan. Saanko vaatia tällaista toimintaa myös Suomeen? Kun vihdoin jokainen kahdeksan hengen ryhmästä oli saanut oman osuutensa syötyä, suuntasimme kiinalaisen Lein opastuksella Södermalmin yhteen näköalapaikkaan. Sillä hetkellä hiukan harmitti, etten oikea kamera ollut mukana. Toisaalta, jotkut asiat pitkää vain kokea, ei kuvata. 

Epätoivoinen yritys.

Lauantaina etsin jälleen uuden ja kotoisan kahvilan Södermalmilta, jossa voisin viettää päivän ja opiskella. Lilla Cafeet på Söder tuli tämänkertaiseksi kohteeksi. Ajattelin ottaa riskin ja testata, miltä maistuu vuohenjuustosalaatti punajuurella, saksanpähkinöillä ja hunajalla. Voin sanoa, että erittäin hyvältä!

Satu saapui hiukan ennen kahvilan sulkemista ja menimme seuraavaan kahvilaan fikalle Gunnarssons-kahvilaan. Siellä viihdyimme sen verran hyvin että unohdimme seurata kelloa ja melkein unohdimme  Lo Kauppi -dokumentin alkavan.  Onneksi ryhmäämme kolmas osakas Inga soitti ja kysyi, missä olemme, dokumentti alkaa vartin päästä. Viidessä minuutissa seisoimme Victorian elokuvateatterissa.

Oma annos omenapiirakkaa vaniljakastikkeella, Satulla pekaanitoffeepiirakkaa.

Raikkaan, hauska ja kaunistelemattoman dokkarin loputtua itse tekijät esittäytyivät ja vastailivat katsojien kysymyksiin. Sen jälkeen menimme tyttöjen kanssa syömään kasvisravintolaan Chutney, jota oli netissa kehuttu ja olin varannut netin kautta meille pöydän. Varaus oli hiukan epävarma, sillä en saanut mitään vahvistusviestiä, mutta listasta löytyi kuitenkin nimeni ja saimme pöydän muuten ihan täydestä ravintolasta. Me kaikki kolme tilasimme kasvishampurilaiset, jonka näkö ja maku huijaisi todellisia lihansyöjiäkin. 

Sunnuntaina lämpötila kohosi +16 ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Totta kai silloin oli pakko mennä kävelylle. Lähdin Slussenilta Långholmeniin ja sieltä Västerbron sillan kautta Kungsholmeniin. 

Kävelin yksinäni aamupäivän, mutta iltapäivällä Inga soitti ja kysyi, josko olisin innokas fikamaan. Upean sään vuoksi menimme kuitenkin ensin Gamla Staniin veden ääreen istumaan. Pilvien lähestyessä siirryimme sisätiloihin rentoon kahvilaan. Kauaa en voinut kuitenkaan olla, sillä menin vielä illan tanssitreeneihin yliopistolle. Uusi tanssimme oli I left my heart in San Fransisco, jonka voin sanoa oikeasti osavaani tuon yhden treenin jälkeen. Jazz-tanssin harrastamisella on varmasti jonkinlainen vaikutus asiaan. :D

Tähän loppuun vielä pari maisemakuvaa Nackasta:

Kram, 

Ninni :)

Viikko 7: Makuelämyksiä

Ensimmäisen esseen palauttamisen jälkeen olo oli varsin kevyt. Mutta tämän viikon ekalla luennolla emme aloittaneet kevyesti. Tämän viikon aiheena oli nimittäin näytelmäanalyysi. Sellaisen tekeminen ei ole tietenkään ihan yksinkertaista. Kun näytelmää tarkastellaan, silloin pitää ymmärtää mm. tämä:

You're dealing with the history when you're dealing with the theatre.

-> Käsittelet historiaa kun käsittelet teatteria.

Luojan kiitos teatterihistoria on minusta mielenkiintoista. Muuten tunnit olisivat voineet olla tylsiä. Pientä haastetta toi se, että halusin edellisenä yönä, tarkkaan ottaen klo 2.30,  katsoa Oscar-gaalan suoraa lähetystä. Sen verran kuitenkin joustin, etten kuitenkaan katsonut koko lähetystä, ainoastaan alusta noin 15min.

Joka tapauksessa maanantain tunnin jälkeen istuimme Honokan ja Floren kanssa Lantis-rakennuksen tietokonesalissa ja googlemapsillä näytimme, mistä olemme kotoisin. Lisäksi hommasin Florille lipun sunnuntain Götgatan-näytelmään, jota olimme isommalla porukalla jo sopineet menevämme katsomaan. Kyseinen näytelmä on pakollinen kurssimme suorittamiselle, vaikka se on på svenska. Mutta siitä lisää myöhemmin! Maanantai-ilta jatkui rennosti lindy hop –askelia opetellessa.

Tällä viikolla sain koettua kahdenlaisia fika-elämyksiä. Ensimmäisenä oli vuorossa kuuluisa prinsessakakku. Kyseisen kakun testaaminen tapahtui tiistaina, kun fikasimme Ingan kanssa Vete-Katten kahvilassa ennen upean ja vaikuttavan The Imitation Game –elokuvan katsomista Södermalmin Victoriassa. Vete-Katten prinsessakakku ei ollut pettymys, mutta tulen tuskin myöhemmin sitä enää ostamaan.

Toisin kävi modernin ja somessa kohtun semmelwrapin kanssa. Tukholmaan muuttamisen jälkeen Ruotsi ja (vähän Suomikin) hekutti kyseisestä herkkua, jossa perinteisen laskiaispullan pullan tilalla onkin wrap(-lettuna), täytteenä tutut matelimassa ja kermavaahto. Kyseinen tuote päätyi heti omalle must try –listalle, enkä todellakaan ollut ainoa. Siksipä Inga, Satu, Honoka ja minä suuntasimmekin keskiviikkona ennen luentoa aamufikalle Tössebagerietiin, kunhan olimme selvinneet eka selvitytyneet Östermalmin pysäytetyistä liukuportaista. Ja se kannatti, semmelwrap oli taivaallinen! Itse olen aivan valmis hyvästelemään perinteisen semlan vaikka saman tien.  Sokerin määrä oli sen verran huima, että sen jälkeen keho vaati  jotain nestemäistä. Ostimmekin sitten smoothiet Carotte-lounaskahvilasta. Herkuttelun jälkeen lähdimme yliopistolle luennolle keskustelemaan Written on the Skin -oopperasta.

Pysähtyneiden liukuportaiden jälkeen vesi oli ihan jees.

Luennon jälkeen jäin vielä yliopistolle sillä opinnot eivät siltä päivältä olleet vielä ohi. Menimme nimittäin Ingan kanssa klo 18. vierailemaan ns. Muumi-kurssille! Kyllä, kyseisellä kurssilla käsitellään Tove Janssonin Muumi-kirjallisuutta. Kyseisellä tunti paljastui itselle vielä erityisemmäksi, sillä aiheena olivat Tove Janssonin novellit, mm. Näkymätön lapsi, jonka mukaan minutkin on ristitty.

Kuokkimassa

Yliopiston lounassalaatti, mun tapauksessa päivällissalaatti.

Torstaina kävin Nacka forumissa pikaisesti ostoksilla ja Karolinska Instituteilla (= Tukholman lääkis) yhdestä syystä, josta lisää hiukan myöhemmin. Karolisnka on todella arvostettu yliopisto, jossa sponsoreiden ja rahan määrän voi nähdä. Illalla menimme Ingan kanssa kampukselle Café Bojanin viini-iltaan, jonka nimi oli vain selvästi tekosyy opiskelijoille pitää bileet sekä saada ns. halvalla humala, sillä Tukholmassa juomat ovat todella kalliita. Kyseisestä baarista sai tuona iltana viinilasin 25kr. Rento ja tanssillinen ilta, minkä lisäksi Ingan kautta tutustuin uusiin vaihtareihin. Ja mitäpä se ilta olisikana ilman hauskoja random-tuttavuuksia, jotka pyytävät kertomaan asioita suomesta tai haluavat arvailla sun ikää.

Karolinska Institutet

Café Bojan

Kun on reilusti vapaa-aikaa se kannattaa hyödyntää, kuten tutustumalla kahviloihin. Tänä perjantaina tein ensimmäistä kertaa täällä ollessani sen, että etsin Tripadvisorin ja muiden matkailuvinkkisivustojen kautta mielenkiintoisen kahvilan ja suuntasin sinne lounaalle läppärin kanssa.  Itse etsin Södermalmilta Drop Coffeen, jota kehuttiin erityisesti hyväksi paikaksi työskennellä. En yhtään ihmettele. Itse kuvailisin paikkaa luomuisen hipsteriksi, enkä tarkoita sitä mitenkään ironisella tavalla. Porukkaa oli kuitenkin sen verran vähän pienessä, etten kehdannut kuvata niitä yksittäisissä pöydissä istuvia yksilöitä, joten pelkkä kuva lounaastani saa nyt riittää:

Päivän kasviskeitto plus juustoleipä

Päivä meni siinä, mutta illalla kävimme Ingan kanssa vielä perjantainakin fikamassa Gamla Stanin Cafe Kaffekoppenissa. Kyseinen kahvila sijaitsee yhdessä Gamla Stanin kuvatuimmista rakennuksista ja on todella hurmaava. Alunperin tarkoituksenamme oli mennä ihan vieressä sijaitsevaan Chokoladkoppen -kahvilaan, mutta sen ollessa ihan täynnä vaihdoimme "kahvikuppiin", mutta jossa ironisesti tilasimme molemmat kuitenkin kaakaot.

Kahvia punaisesta, kaakaota oranssista!

Mun kaakao ja mustikkapiirakka vaniljakastikkeella

Nyt siihen QORK 2015 -tapahtumaan! Se siis on Tukholman opiskelijaorkestereiden festivaali ja se järjestettiin lauantaina 28.1. Karolisnkalla klo 15.00. Koska tanssijana piti hiukan laittautua, saavuin paikalle puolta tuntia aiemmin.  Festivaalijuhlassa orkesterit esiintyivät yksi kerrallaan noin puolen tunnin ajan, jonka jälkeen vuoro vaihtui seuraavaan. Kårsdraget esiintyi jo toisena, joten aikaa hermoiluun ei jäänyt. Kun tuli meidän vuoro esittää ensimmäinen tanssimme, Tico Tico, syke nousi jokaisen yleisön kannustavan vislauksen myötä. Kyseinen tanssi sujui hyvin, mitä nyt laskin vahingossa väärin viimeiset laskut ja sen seurauksena teimme parini kanssa hiukan omia askelia. Koreografimme onneksi sanoi, että se toimi ja näytti siltä, että niin oli tarkoituskin mennä. Toinen tanssimme, Värsta Schlagern, sujui ihan ok, mutta varmuutta askelissani ei ollut läheskään samalla lailla kuin ensimmäisen tanssin kohdalla. Mitäpä muuta sitä voi olettaa yhden treenikerran jälkeen?

Showtime, muttei meidän

Taitavien orkesteriden ja huikeiden tanssijoiden esityksien jälkeen oli hetki vapaata seurustelua siihen saakka, kunnes saimme kutsun syömään. Salissa oli pitkät pöydät, jonne oli katettu alkupala kolmen ruokalajin illallisesta, juomia unohtamatta. Ilta muistutti suomalaisia sitsejä (akateeminen ruoka- ja juomajuhla), mutta kuitenkin tarkoituksena oli selvästikin nauttia rennosta illasta ja hyvästä ruuasta mukavassa seurassa. Aina välillä lavalle nousikin tietyt porukat esittämään jotain ohjelmanumeroita, kuten laulun tai sketsin. Jälkiruoan jälkeen pöydät siirrettiin pois ja luvassa oli rentoa tanssia, mutta ei kuitenkaan livemusiikkia.

Koska tapahtuma alkoi jo klo 15, olimme muutamien tanssijoiden kanssa valmiita lähtemään kotiin jo klo 11. "Ihan kuin kello olis jo kaks yöllä, kun täällä on ollut niin kauan!"

Alkuruoka juomineen. 

Sunnuntaina skippasin tanssitreenit, sillä menin katsomaan Götgatan-näytelmää Sadun, Honokan, Floren, Nellyn (myös samalla kurssilla) sekä kahden Sadun suomalaisen kaverin kanssa. Iloinen porukkamme tapasi metroasemalla, josta jatkoimme Dramatenille (Tukholman Kaupunginteatteri). Näytelmä kertoi tarinan Södermalmin tilanteesta 1948-luvulla, jolloin Söder oli rikollisten ja maahanmuutajien eli alemman luokan asuinaluetta. Näytelmä oli yllättäen raju ja koskettava kuvaus huonosta tilanteesta. Itse nimittäin odotin enemmän iloittelevaa ja musikaalista show'ta. Erittäin vaikuttava oli viimeinen kohtaus, jossa ilmaistiin puolueettoman uutisoinnin olevan mahdotonta.

Teatteria. Niin.

Näytelmän jälkeen kävelimme porukalla Gamla Staniin syömään rauhalliseen italialaiseen ravintolaan, jossa suurin osa porukastamme tilasi pizzat, minä mukaanlukien. Keskustelumme muuttui nopeasti varsin feministiseksi, pohdimme mm. Fifty Shades of Gray'n suosiota ja viehätysvoimaa.

Eka pizza Tukholmassa!

Östermalm, wannabe-Venetsia

Sellainen oli tämä viikko 7, my lucky number. Aika on mennyt todella nopeasti, sen huomaa jo valon määrästä. Olen myös huomannut, että olen joutunut puhumaan huomattavasti enemmän itsestäni kuin esim. Vaasassa, jossa teot puhuvat puolestaan. Siellä sun ei tarvitse ns. tuoda itseäsi esille kenellekkään, vaan muut huomaavat nopeasti mikä olet ja mitä teet. Täällä se ei toimi. Ellet itse ole aktiivinen, etsi vaihtoehtoja, ehdota ja kerro asioita, jäät yksin. Isossa kaupungissa olet vain osa masssaa. Jos kuitenkin pitää mielen avoinna ja on valmis antamaan itsestä jotain muillekin, on mahdollisuus jakaa vaihtarielämä uusien, mielenkiintoisten tyyppien kanssa.

Kram, Ninni :)

Viikko 6: Fikaamista ja dansaamista

Viikko kuusi oli kenties rankin mutta myös hauskin viikko tähän mennessä. Luvassa on aika monta kuvaa ruoasta, joten jos olet nälkäinen mieti kaksi kertaa ennen kuin jatkat lukemista! :)

Aamupala yliopistolla, purkissa kesoa eli raejuustoa sekä pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä.

Maanantai ja tiistai sujuivat niin, että hyppäsin aamulla yhdeksän bussiin ja menin yliopistolle opiskelemaan. Pakersin esseeni kanssa, josta lopulta sain alkuvaikeuksien jälkeen jotain irti. Esseessäni vastasin kysymykseen Miksi feministit käyttävät psykoanalyysia? Mikäli kiinnostaa, niin siksi koska feministien teoriat pohjautuvat osittain psykoanalyysiin: mies on tekijä ja nainen "puutteellinen", kastoroitu yksilö.

Maanantaina vietin yliopistolla kellonympäryksen, mutta en vain opiskellen. Osallistuin nimittäin Emmin kanssa Lindy Hop Class -Beginners –tanssikurssille! Kurssi maksaa 150kr ja siihen sisältyy neljä kipaletta 1h tanssituntia. Ensimmäisen tuntimme alussa menimme piiriin ja lämmittelimme rennosti ja nopeasti. Koska lindy hop on paritanssi, jokaisen piti päättää, haluaako tanssiessa olla viejä vai seuraaja (kuulostaapa hölmöltä suomeksi). Jälleen kerran toimin tyypillisen naisen tavoin eli päätin olla seuraaja, mutta mun ensimmäinen viejä oli kuitenkin nainen. Hänen kanssaan asetuimme piiriin muiden parien kanssa ja opettelimme ekat askeleet "step back, triple step, triple step" noin minuutin tai kahden aikana, minkä jälkeen pitikin vaihtaa jo paria. Ja sama systeemi jatkui koko tunnin, mikä oli ainakin minun mielestä varsin toimiva.

Tiistaina esseen valmistumisen jälkeen fikasin hetken Sadun kanssa. Koska oli laskiaistiistai, oli tietenkin pakko ostaa se mantelimassainen semla kahvilasta. Yksi suuri ihmetys oli, miksi mukana oli muovilusikka. 

Keskiviikko ei alkanut lupaavasti. Kun yritin palauttaa esseetä, en löytänyt nettisivumme Mondon kautta mitään palautuspaikkaa. Mutta eipä löytäneet muutkaan, ja pian selvisi ettei sitä edes ollut! Niinpä lähetin muiden tavoin oman esseeni opettajalle sähköpostitse. Esseen palautuksen jälkeen otin bussin ja lähdin (lue: ostoksille) Sicklaan.

Torstaina sovimme kurssikavereitteni kanssa menevämme Södermalmille katsomaan The Theory of Everything -elokuvan. Tapasimme ennen elokuvaa ranskalaisen Floren kanssa kahdestaan Cafe Söder Espressossa, joka sijaitsee Södermalmin kauppahallin yhteydessä. Vaikka alunperin oli tarkoitusemme oli fikata, päädyimme ottamaan molemmat laxpuddingin, joka muistutti suomalaista meripojanpataa lohella ja kananmunalla.

Huomaa valitsemani "tumma" leipä

Patsas Victoriassa.

Jälkikäteen olin iloinen, että olimme syömässä kahdestaan. Tytöllä on ollut vaikeaa sopeutua monesta eri syystä, mutta ennen kaikkea siksi, että hän on lesbo. Vaikka ruotsi tunnetusti on homomyönteinen valtio, tytön aiemmat vaihtarikämppiksensä eivät ole olleet asian kanssa ok. Hän on joutunut muuttamaan kahdesta aiemmasta kämpästä, koska kämppikset eivät ole hyväksyneet asiaa. Toinen jopa työnsi hänet kirjaimellisesti ulos asunnosta ja huusi, ettei halua olla missään tekemisissä "tuollaisen" ihmisen kanssa. Nyt tytöllä on asiat suurin piirtein hyvin: hän asuu uudessa asunnossa ihanassa perheessä ja toimii välillä au pairin tavoin.

Kun olimme syöneet, nappasimme Honokan mukaan metroasemalta ja kävelimme tunnelmalliseen elokuvateatteri Victoriaan ja maksoimme 110kr per lippu (opiskelija-alennukset voimassa vai tietyissä leffoissa ja tiettynä aikana.) Elokuva oli sen arvoinen, aivan mielettömän kaunis. Ja ei, kyyneliltä emme välttyneet. :D

Perjantaina oli spesiaalimpi päivä, sillä minulla alkoi elämässäni uusi ikävuosi. Synttärikakun virkaa ajoi tällä kertaa Ica Maxista ostamani kladdkaka, jota söimme Mirkan kanssa samalla kuin juttelin äitini kanssa piiiitkän Skype-puhelun.

Cafe Dox

Koska Honoka oli illalla menossa The Great Gatsby-bileisiin (liput yli 300kr), mutta halusi kuitenkin juhlistaa päivää kanssani, menimme hänen kanssaan fikamaan Gamla Staniin Cafe Dox –kahvilaan.  Maan alla sijaitseva kellarikahvila oli Tukholman mittakaavalla (mielestäni) edullinen, viihtyisä ja yllättävän tilava. Netissä sitä oli myös kehuttu. Ostin mainiosti toimivan kombon, omenapiirakkaa ja teetä.

Reilun parin tunnin jälkeen Satu saapui kahvilaan ja siirryimme hänen kanssaan kahvilasta metrolla Slussenin aseman vieressä Eken Bar & Matsal -ravintolaan. Olin kahtena edellisenä iltana viettänyt aikaa tutkien mahdollisia päivällispaikkoja, joista Eken oli täyttänyt kriteerti ”kohtuuhintainen”, ”kivat kuvat” ja ”helppo sijainti”. Kun tarjoilija ohjasi meidät pöytäämme, menin varsin sanattomaksi. Pöytämme oli kuin suoraan jostain romanttisesta elokuvasta kynttilöineen, ruusuineen ja viinilaseineen. Homman kruunasi kuitenkin se, että pöytämme oli ikkunapaikalla, josta oli upea näkymä vanhaan kaupunkiin ja keskustaan päin. Hetken päästä paikalle saapuivat Helmi ja Inga, jonka jälkeen suomea puhuva illallisseurueemme oli kasassa. Ilta jatkui rennolla otteella ja hyvällä ruoalla, mistä pulitin juhlapäivän kunniaksi enemmän kuin mitä muuten olisin voinut edes kuvitella. Mutta se oli sen arvoista.

Satu ja meidän pöytä

Turskaa paahdetuilla kasviksilla, pinaatilla ja  hollandaise-kastikkeella, lasissa Chardonnay'ta.

Ilta jatkui seuraavaksi Hellströms-pubissa Södermalmilla. Itse kuljin koko välimatkan puhelinta näppäillen, sillä jouduin viestitellä neljän eri vieraani kanssa tilannekatsauksia ja neuvoja. Lopulta päädyin saattamaan henkkarit kotiinsa unohtaneen suomalaisen kaverini Medborgarplatsenille ja samalla noutaa sieltä täysin hukassa olleen ranskalaiskaverini. 

Säätämisen jälkeen juhlaporukkaamme kuului muutama oma vaihtarikaverini sekä Satun ruotsalaisia, tai oikeastaan monikansallisia kavereita: mongolialainen, turkkilainen, suomalainen (yllätys!) jne. Ryhmämme jatkoi noin puolentoista tunnin päästä matkaa keskustaan Kristall-nimiseen yökerhoon, jonka olin myös bongannut netistä. Paikan nettisivuilla mainostettiin, että tekstiviestillä on mahdollisuus päästä ilmaiseksi sisälle. Kun yritimme lähettää viestejä, kävikin niin että porukkamme sai jostain syystä lauantaille ilmaiset sisäänpääsyt. Ihana Satu soitti puolestani kahteen otteeseen Kristalliin ja varmisti, että pääsisimme ilmaiseksi sisälle. ”Kyllä, ennen puolta 12”, vastattiin. Seisoimme yökerhon edessä n. 23.20, mutta yllättäen portsarit sanoivat ilmainen sisäänpääsy loppuneen jo klo 23. Voitte kuvitella sen hetkellisen ärsytyksen määrän. Suulain herrasmies seurueestamme sai meidät kuitenkin jollain ihmeellisellä tavalla puhuttua meidän ilmaiseksi sisään, maksoimme ainoastaan narikan, 40kr.

Kun paikan nimi on Kristall, pitää sieltä löytyä vähintään yksi kristallikruunu

Yökerho oli sisältä ihan hieno, mutta pienempi kuin kuvat olivat antaneet olettaa. Pienoinen pettymys oli paikan musiikki: pop-vaikutteinen lattarimusiikki, jollaista on hiukan vaikeaa tanssia porukalla. ”Tää on tällaista musaa, mitä tanssitaan tyttöystävän kanssa kahdestaan”, totesikin yksi seurueestamme. Paikan juomat olivat myös kalliita: yhdestä shotista saattoi maksaa 144kr! Päädyin kyseisestä syystä nauttimaan vain vettä. Mutta vaikka pieniä typeriä seikkoja Kristallissa olikin, ei se kuitenkaan haitannut hauskanpitoamme. Aika kului porukalla tanssien ja välillä ulkoilmassa terassialueella vilttien alla istuen. 

Viltit olivat suosittuja

Seurueemme poistui Kristallista puoli kahden jälkeen ja käväisi tutun McDonaldsin hakemassa verensokerin nostatusta ennen kotimatkojen aloittamista. Itse sain seuraa Slusseniin omalle pysäkilleni asti, mikä oli ihan jees yöllä kello kahden jälkeen. 

Lauantaina olo oli hiukan väsynyt, mutta lähdimme kuitenkin Satun ja Honokan kanssa ulkoilemaan. Tapasimme ensin Kungsträgårdenissa, jonne lapsiperheet olivat tulleet viettänään talviloman alkajaisia. Lapsoset luistelivat ja leikkivät talviolympialaistyyliin. Ihan tyhjin vatsoin ei meidänkään ei touhuja katsella, silla Arlan kojulla oli tarjolla ilmaisen maidon lisäksi mitäpä muutakaan kuin kanelipullia.  

Lapsiperheiden hälinästä matkamme jatkui raitiovaunulla hiljaiseen Djurgårdeniin, jossa kiertelimme maisemia ihastellen. Kolmikkomme istahti puistonpenkille syömään synttärikakkuani, jonka olin ottanut kotoa mukaan. 

Viihdyimme ulkona, mutta ilma ehti viilentyä sen verran, että päätimme vielä  käydä juomassa kupit teetä pienessä kahvilassa Östermalmilla, jossa lämmittelemisen ohella opettelimme kirjoittamaan nimemme japaniksi ja venäjäksi. 

Nimeni voi kirjoittaa japaniksi kolmella eri tavalla.

Loppuilta sujui rennosti kotona Mirkan kanssa Melodifestivaleja katsellen. Suomalaisena voin vain ihmetellä, miten vakavasti mutta kuitenkin hassutellen täällä euroviisuihin suhtaudutaan!

Filippa Bark (keskellä hattu päässä) haastattelee kilpailijoita

Sunnuntaina jälleen tanssiharkat, joissa saimme heti haasteen: yksi harkkakerta aikaa kehitellä ja opetella uusi koreografia. Miksi? Lauantaina 28.2. järjestetään Karolinska Institutella Tukholman opiskelijaorkestereiden festivaali QORK, jossa myös meidän orkesteri on tietenkin mukana. Jokainen festareissa mukana oleva orkesteri saa määrätä toiselle orkesterille jonkun opeteltavan kappaleen. Me saimme Karolinska Institutin Blåslagetilta kappaleen Värsta schlagern, joka on (ymmärtääkseni) parodia Melodifestivalen-biiseistä. Blåslagetin ja sen tanssiryhmän Dragplåstret versio kappaleesta:

Siinäpä tämän viikon tunnelmat! Väittäisin, että ihan tiivistetysti, vaikka siltä ei ehkä ihan näytä... :D

Kram, Ninni :)

PS. Älä sano japanilaiselle "Tsing tsing" kun kilistät lasia. Tai sano, jos haluat aiheuttaa erittäin kiusallisen tilanteen. :D