Olen elossa! Ja kaikki on kunnossa, jos sitä joku ihmetteli. Valitettavasti tämän blogin kirjoittaminen ei ole to do -listani kärjessä, joten siksi täällä ei ole hetkeen ollut mitään uutta postausta. Ehkä tämä blogihiljaisuus kertoo enemmänkin siitä, että mulla on muutakin tekemistä kuin istua tietokoneen ääressä ja miettiä, mitä sitä tulikaan tehtyä. :D
Mutta niin, viikon 13! Ei opetusta! Tai ei mulle, koska skippasin viikon ainoan eli torstain luennon.
Pääsiäissunnuntain tanssitunti oli siirretty pääsiäismaanantaille, joten maanantain alkuilta meni tanssahdellen. Lähdin treeneistä tavallista aiemmin pois, sillä menimme Caliente Tapas Bariin Satun kanssa katsomaan ilmaiseksi Stand uppia. Kyseinen eventti oli englanniksi. Bongasin kyseisen tapahtuman bongasin tältä sivulta:
llalla esiintyi useampi amatöörikoomikko, joista yleisö sitten äänesti suosikkinsa. Esiintyjien kansallisuus vaihteli ruotsalaisesta skotlantilaiseen ja venäläiseen. Ehkä oman syntyperäni takia venäläisen naisen seuraava heitto jäi parhaiten mieleen: Venäjäähän syytetään homovastaisuudesta. Se ei ole kyllä totta. Ei meillä ole mitään heitä vastaan, meillä ei vaan ole heitä. Meillä on vaan yllättävän monta mieskaunoluistelijaa ja -balettitanssijaa.
Rennon hauska ilta maukkaan ruoan ja ihanan seuran parissa. :)
Espanjalaiset tapakset ja alkoholittomat juomat :)
Tiistaina lähdimme Inga, Satu ja minä paikkaan, jota me kaikki olimme odottaneet näkevämme: Solsidan! Jos joku ei tiedä, mikä paikka on kyseessä ja miksi halusimme sinne, niin tässä selitys:
Eli mielikuvamme Solsidaniin perustui pitkälle kyseiseen sarjaan. Matkasimme porukalla Slussenilta Saltsjöbananilla, jonka konduktööri oli yksi sympaattisimmista. Mies tuli jutteleen meille, kyseli että mistä tulemme ja mitä teemme täällä. Kun lopulta saavuimme vielä Solsidaniin, mies tarjoutui ottamaan yhteiskuvan meistä kolmesta.
Seuraavat tunnit kiertelimme Solsidania ympäriinsä kävellen ja ihastelimme taloja, joiden ostamiseen meillä ei olisi (vielä) varaa. Tepastelimme myös hetken metsäisemmässä maastossa ja kiipesimme melkoisen korkealle kalliolle merta ihastelemaan. Hetken päästä tajusimme, että kyseinen kallio oli myös erään talon takapihaa. Hups. :D
Uimaan?
Tää on joittenkin ruotsalaisten takapihaa.
Kiivetäänks tonne? Joo!
Näkymä
Saltsjöbanan
Tämmönenkin tuli bongattua
Palasimme takaisin Slussenille samalla tavalla kuin tulimmekin. Menimme vielä Satun kanssa syömään Pong Thai Buffet –ravintolaan, jossa nimen mukaisesti oli buffet täynnä thaimaalaista ruokaa. Jälkkäriksi oli vieläpä jätskiä ja hedelmiä :)
Lautanen valmis santsikierrokseen. :D
Keskiviikkona lensin Arlandasta Nextjet-lentokoneella* Porin kautta Kokkola-Pietarsaaren (Kruunupyy) kentälle. Kyseinen lento... Huh huh. En oo ikinä kokenut yhtä pahoja turbulensseja! Onneks mä en pelkää lentämistä, minkä lisäksi olen tottunut matkustamaan monenkokoisilla koneilla. Jos mulla olisi ollut edes jonkinlaista lentopelkoa, olisin varmasti hengittänyt paperipussiin koko n. 40 min kestävän matkan Suomeen. (Poriin n. 40min, toiset 40min Kokkola-Pietarsaareen).
Tukholma-Pori välillä tarjottiin tällaiset! Tuo suklaajuttu muistutti maultaan ja koostumukseltaan kookospalloa, ilman "pintakookosta".
Tarpeeksi pitkä nimi lentokentälle?
Lentokentältä matkasin bussilla ensin Pietarsaareen ja sieltä edelleen Vaasaan, jossa vietin koko visiittini ajan. Oli todella outoa olla opiskelukaupungissani. Kaikki oli tuttua, mutta mikään ei kumminkaan tuntunut omalta. Lisäksi kun ensimmäinen bussikuski alkoi puhua minulle ruotsia, oli eka ajatukseni Leikkiikö toi nyt puhuvansa ruotsia vai puhuuko se oikeasti noin? Pietarsaari-Vaasa välin bussikuskin kanssa juttelimme enemmän, kun kysymykseni "Onhan tän bussin päätepysäkki Matkakeskus?" jälkeen selvisi että mies oli viettänyt tasan vuosi sitten syntymäpäiväänsä Tukholman Gamla Stanissa! Olivat vaimonsa kanssa syöneet todella hyvät pihvit jossain Gamla Stanin ravintolassa :D Kun hyppäsin bussista pois, kuski sanoi Varo ettet lennä tuulen mukana!
Peltoa, osa 1
Peltoa, osa 2. -> Tiedät olevasi Pohjanmaalla. :D
Tuloni Suomeen oli hyshys-juttu, sillä a) halusin yllättää synttärisankari-ystäväni ja mahd. monta muutakin B) en halunnut aikatauluttaa koko matkaani. Pidennetyn viikonlopun vietin paitsi yhdessä ystävieni kanssa, myös Ylioppilasteatterifestareilla työskennellen. Ehdin nähdä kolme teatteriesitystä, joista kaksi oli Vaasan eli "meidän" omaa näytelmää sekä Tampereen ylioppilasteatterin esityksen. Ja pidin onneksi kaikista. :)
Cotton Clubin kanakeitto: 2,50€! Näitä hintoja on ollut ikävä.
Torilla tavataan
Raakana kiitos! Eli meidän festaribilejuomat: appelsiinimehu, vesi ja kokis. :D
Festaribileet / pe, Aleksi Vähäpassi ja festareiden ihanat juontajat
Festaribileet / la, improkisa
Festarikioski, jossa olin su klo 8-14 töissä.
Virallinen staffilainen (tottelee myös nimeä Kahvimuija) + Stella
Sunnuntai-iltana vanhempani nappasivat mut Vaasasta ja kuskasivat minut Kokkola-Pietarsaaren kentälle. Paluumatka oli muuten samanlainen, mutta Porista kyytiin nousi Satu, joka oli myös viettänyt pidennetyn viikonlopun kotikaupungissaan.
Fiilis lentää takaisin Tukholmaan oli yllättävän positiivinen. Tietysti sitä ikävöi kaikkia tärkeitä ja mahtavia ihmisiä, mutta kuten eräs opiskelija mulle aiemmin totesi: kyllä ne sulle tärkeimmät ihmiset oottaa sua täällä. Ne ei lähde mihinkään.
Tulin tuulen mukana, lähdin sateen kanssa.
Sellainen viikko. Isot kiitokset vielä Eenulle ja Paulalle majoituksesta, Mikalle ja omille vanhemmille kuskaamisesta. Ja kiitos muille ihanille, että olette <3
Kram, Ninni :)
* Tätä kirjoittaessa Nextjet on ilmoittanut, että se lopettaa väliaikaisesti kyseisen välin lentämisen :(
Viikko 12 tiivistyy sanoihin rento, sosiaalinen ja leikkisä.
Opiskelut jatkuivat rennolla otteella, eikä tällä viikolla ollut kuin vain yksi oppitunti (klo 11-16) torstaina. Tuolloin katsoimme elokuvan Do the Right Thing, jossa otettiin kantaa rasismiin ja väkivallan käyttämiseen. Traileri alla:
Tiistai-iltana menimme jo kaveriporukalla syömään. Kyseisillä "tuplatreffeillä", kuten vitsailimme, oli mukana itseni lisäksi Satu, Timo (suomi/venäjä, asunut Ruotsissa) sekä Emre (turkki/ruotsi). Varsin rento ja hauska ilta, jonka päätimme Slussenilta ostettaviin jätskeihin.
Asia oli pihvi. Hyvä sellainen.
Torstaina menin Giulianin kanssa päiväksi Junibackenin museoon, joka on suunnattu nimenomaan lapsille. En ole ikinä nähnyt mitään vastaavanlaista paikkaa! Sinne oli rakennettu lapsille oma satumaailmansa, jossa pystyi leikkimään. Koska pääsiäinen oli tulossa, oli leikkisää populaa paljon. Mutta voih, ihastuin suuresti kyseiseen paikkaan! Valitettavasti tuona päivänä ns. Tarinajuna ei toiminut, se kuulemman on paikan "must see." Emme tietenkään tienneet tätä, mutta saimme alennusta lipuistamme ja vielä 50kr etusetelin, jonka itse käytimme paikan täpötäydessä ravintolassa.
Peppi Pitkätossun talo
'
Lounas.
Sää perjantaina oli sen verran upea, että päätin käydä aamulla reippailemassa Nyckelvikenissä.
Sammakoita. Paljon.
Illalla menimme Satun kanssa Honokan luokse viettämään iltaa rennosti pizzan ja leffan parissa. Lopulta kanssamme söi myös Honokan kavereita samaiselta käytävältä. Koska syöjiä oli paljon, kreikkalainen Olga leipoi nopeasti vielä toisen pizzan, kreikkalaiseen tyyliin. Myöhemmin iltaa jatkui istuskellen isommalla porukalla samaisen corridorin olohuoneessa. Yksi keskustelunaihe oli mm. se miten hyvin kyseinen porukka pystyisi toteuttamaan ydinaseen. Ammattilaisia löytyi sen verran monelta alalta, että varsin hyvin! :D
Pizzakit -pizza sienillä ja jauhelihalla
Kreikkalainen pizza
Viikonloppu sujui hiukan väsyneissä merkeissä, mutta jaksoin mennä tapamaan Satua Nacka Forumiin, jossa hän tulisi tästä eteenpäin työskentelmään osa-aikaisena Yöövs- frozen yoghurt-firmassa.
Ihan ite kokosin. Ja sen huomaa :D
Sunnuntaina oli pääsiäinen, mikä vastaa Ruotsissa joulupäivää. Normaalisti pääsiäistä vietetään juhlien aattona, eli jo lauantaina. Perheet kokoontuvat yhteen syömään aattona tai jo perjantaina, mutta pääsiäispäivät ovat sitten rentoa oleskelua.
Oma päiväni alkoi pääsiäismunajahdilla, johon osallistuimme Ingan kanssa. Homman järjesti Tukholman ESN (Erasmus Student Nation), ja osallistumiseen vaadittiin n. 50kr arvoinen lahja. Tapasimme porukalla Tekniska Högskolanin metroasemalla klo 10 aamulla. Pääsiäismunajahti tapahtui KTH eli Teknillisellä korkeakoulun piha-alueella. Ja eihän suomalaista pääse eroon: tapasimme Alinan, joka opiskelee Jyväskylän yliopistossa ja jonka isoveli opiskelee sattumoisin myös Vaasan yliopistossa.
Mirkan perheessä kuitenkin aikataulut pakottivat viettämään perhepäivällisen vasta sunnuntaina ja kokoontuminen tapahtui täällä Jarlabergissä. En ollut aiemmin omien menojeni takia osallistunut tai auttanut järjestelyissä, mutta ennen h-hetkeä sain hiukan osallistua järjestelyihin sekä juhlavaan ruokailuun.
Lapset saivat omat pääsiäismunat
Sunnuntain Kårsetten tanssitunti oli siirretty maanantaille, joten sain nauttia pääsiäisvilskeestä niin kauan kuin sitä asunnossamme jatkui. :)
Kevät on jo Tukholmassa pitkällä tätä kirjoittaessa, mutta palataanpa silti ajassa piiiitkästi taaksepäin, nimittäin ihan maaliskuuhun asti!
Viikolla 12 tapahtui vaihtoaikani suurin muutos: uusi kurssi ja uudet kujeet! Teatterielämä jääköön taa, loppukevään vietän elokuvien parissa. Kurssin nimi on niinkin helppo kuin Postcolonial Perspective on Audiovisual Media, suomeksi Postkolonialistinen (siirtomaajärjestelmän jälkeinen) näkökulma audiovisuaaliseen mediaan (kuvaa ja ääntä sisältä, esim. elokuvat tai tv-ohjelmat). Tutkimme miten ns. rasismi ja terrorismi esitetään elokuvissa. Tiistaina, jolloin kurssimme alkoi, kävimme läpi oleelliset käsitteet ja katsoimme jo ensimmäisen elokuvamme, Zulu. Kurssin aikana tulemme katsomaan joka viikko vähintään yhden elokuvan, joskus jopa kolme! Torstaina keskustelimme pienryhmissä, oliko elokuva rasistinen ja miten Zulu-heimon esittämistapa erosi länsimaalaisten esittämisestä. Katsoimme tällä viikolla myös ranskalaisen elokuvan Black Girl, tummaihoinen nainen päätyy valkoisen perheen kodinhoitajaksi.
Kun kirjoitin että uudet kujeet, tarkoitan sitä monin eri tavoin. En opiskele enää Tukholman yliopiston Frescati-kampuksella, vaan Filmhusetilla Gärdetissä, Östermalmilla (joka muuten sitten lausutaan ruotsalaisittain Jäädet.) Matka taittuu helpoiten kahdella bussilla, keskimäärin 40 minuutissa. Kurssilta löytyi onnekseni muutama tuttu kasvo: Flore ja italialainen Giulian teatterikurssilta sekä vaihtaripiireistä tutut tanskalainen Trine ja kiinalainen Lei.
Filmhuset ulkoa, kuvakulma huijaa pikkaisen.
Filmhuset sisältä
Open piirtämä kartta Ruotsista ja naapurimaista.
Zulun traileri
Päivän (kasvis)keitto Filmhusetilla, 65kr sis. leivän, veden sekä kahvin/tee!
Sulava siirtymä opiskelusta toiseen aiheeseen eli ruokaan. Islannin reissun jälkeen jääkaappi oli varsin tyhjä eikä ruoan laittaminen napannut. Näin ollen päätimme Satun kanssa mennä syömään ulos. Ensin kävimme Vapianossa päivällisellä, jossa saimme vieläpä ilmaiset teet, kun vastasimme ravintolan mielipidekyselyyn. Sen jälkeen jatkoimme iltaa smoothieta nauttien Kungshallenin kahvilakeskittymässä Hötorgetissa.
Ilmainen tee vaati kuitenkin maksullisen jälkkärin.
Ruotsissa paitsi nautitaan ruoasta, niin sitä myös juhlitaan. Tiistaina oli kansallinen våffeldagen, eli vohvelipäivä. Satu, Inga ja minä kävimme ensin syömässä lounasta Östermalmilla Mocco-ravintolassa, jonka jälkeen menimme herttaiseen Himlavalvet-kahvilaan juhlistamaan vohvelipäivää asianmukaisella tavalla.
Lounas Östermalmin tyyliin
Juhlakansaa täydessä Himlavalvetissa
Viikonloppuna lähdimme isohkolla ja kansainvälisellä porukalla (4 kaksilahkeista ja 3 hamekansalaista) seilaamaan Tukholmasta kohti... tatadaa, Helsinkiin! Pitäähän sitä kerran elämässä lähteä Suomenlaivalle. ;) Lähdimme suomalaisten valtaamalla M/S Silja Serenadella Tukholmasta perjantai-iltana ja palasimme takaisin sunnuntaiaamuna. Lauantain vietimme turistellen Helsingissä, mm. Senaatintori, Kamppi, Forum ja Hard Rock Cafe tulivat tutuksi.
Laivan tanssilattia testattiin perjantaina, todettiin ahtaaksi ja tahmeaksi.
Turistit.
Aamupala, eli brutaalin näköinen hamppari Hard Rock Caféssa.
Muumikauppa. Totta kai.
Luksusta opiskelijalle...
... kampaajakäynti laivalla!
Sunnuntaina päätimme ottaa aamupalan laivalla.
Paluu sateisesta Helsingistä sateiseen Tukholmaan.
Viikko päättyi jo perinteiseen tapaan tanssitreeneihin yliopistolla. Jälleen kerran opettelimme uuden tanssin, Le vänner le, jossa askellus on hyvin yksinkertainen. Jos haluat nähdä, miltä se näyttää, voit nähdä sen vappuaattona Skansenin lavalla.
