Onnea oppimassa: Viikko 14: Kuinka monta sukellusvenettä Ruotsilla on tallessa?

Maanantai oli varsin tehokas päivä: ensin kauppaan ja lounaalle Nacka Forumiin, sitten takaisin kotiin pyykkäämään. Ihmettelelin suuresti, kun lopulta tilanne oli tämä:

Opiskelua oli jälleen tiistaina ja torstaina. Tiistaina sää oli upea, joten hiukan harmitti mennä sisätiloihin kuuntelemaan tavallista luentoa. Noh, katsoimme kuitenkin kaksi elokuvaa, ensin Charlie Chan at Opera, jonka päähenkilö, kiinalainen salapoliisi, muistutti aikas paljon Hercule Poirotia. Toisessa elokuvassa, Chan is missing, käsiteltiin aasialaisia stereotypioita. Luennoilla keskusteltiin jälleen artikkeleiden pohjalta, että mitä tarkoittaa orientalismi ja miksi se on kyseenalainen käsite. Alla jälleen traileri ekasta elokuvasta.

Torstai oli menevämpi päivä, kun luennon sijaan vierailimme kurssimme kanssa Etnografiska-museolla. Kyseinen museo sijaitsee Gärdetin Museiparkenissa, jossa sijaitsee myös Tekniska museet, Sjöhistoriska museet, Polismuseet ja Riksidrottsmuseet.

Entografiskan vierailu oli jotain ihan muuta, mitä oletin. Saimme ensin noin tunnin aikaa kierellä vapaasti museon sisällä, mutta sen jälkeen museo-opas piti meille esittelyn. Tai ei, esittely on tässä huono sana. Hän nimittäin kysyi, onko ylipäätään etnografinen museo tarpeen. Aluksi kysymys tuntui vähän hölmöltä. Totta kai on! Kun "esittely" jatkui, huomasin pian ajattelevani, että ei luoja, museon perusidea ja tavarat perustuu stereotypisointeihin, erityisesti "me vs. ne" ajatteluun. Esimerkki: Australialaisten heimoihin perustuvassa osiossa oli laitettu esille heimon tavaroita. Jokaisesta tavarasta oli mainittu jotain, mutta lopulta se, miten tavaraan suhtaudutaan "omassa" kulttuurissa jää museovierailijalle arvoitukseksi. Mehän vain ajattelemme: Oo, onpa hieno hiuskoru! Niin eksoottinen!

Oppaan kanssa käydyn filosofisen oppitunnin jälkeen saimme vielä tilaisuuden kierrellä museoa. Flore ja minä ihastelimme hetken "intiaani-osastolla" (pahoittelut huonosta ilmaisusta) tiipii-telttaa, jonne oli mahdollista mennä sisälle. Hetken mietimme, että menemmekö. Kun sitten lopulta sanoin No okei, miksei!, yllättäen opettajamme kysyi Sopiiko jos liityn seuraanne? Minäkin haluaisin! Niinpä me kolme chillailimme hetken kolmistaan tiipiissä. Opettajamme kyseli, että miltä kurssi on tähän mennessä tuntunut ja hiukan myös taustoja. Rento meiniki jatkui vielä tiipiin jälkeen museon kahvilassa, jossa osa kurssilaisistamme kokoontui yhteen ja keskustelimme kurssin aihesta ja omista kulttuureistamme. Kahvilan sulkeuduttua lähdin T-Centralille samaa bussimatkaa opettajamme ja kahden kurssilaisen kanssa.

Filosofiset kysymykset jäivät St. Eriksplanin asemalle ja vielä tarkemmin Cybertownin ovelle. Menin nimittäin Tukholman Suomalaisten Opiskelijoiden kautta pelaamaan lasersotaa. Inga oli aiemmin ilmoittanut itsensä lisäksi minut ja Helmin mukaan ja nyt näin jälkikäteen voin sanoa että onneksi: pelaaminen oli ihan huippua! Ainoa miinus oli se, että joka kerta kun suhun osui, liivi ilmoitti asiasta toistamalla virkettä "Don't give up" noin viisi kertaa.

Pelasimme kahtena joukkueena (yht.15 pelaajaa, paras n.10v jäbä), vihreät vs. punaiset (mun joukkue). Aikaa (muistaakseni) oli 20min per peli (meillä pelejä kaksi) ja sen kuluessa tavoitteena on tietysti ampua mahdollisimman moneen vastustajaan samalla vältellen osumia. Melkoisen koukuttavaa ja, uskokaa tai älkää, todella hiostavaa! Alla Youtubesta löytynyttä videomatskua paikasta (sisätilat 0.41 ->)

Pelien jälkeen menimme vielä hetkeksi viettää iltaa suomalaisella porukalla Dovas-pubiin, jossa on Tukholmaan suhteutettuna opiskelijaystävälliset hinnat.

Perjantaina kävimme Satun kanssa tutustumassa ihan mielenkiinnosta Kungsängenin Gröna Uddenissa, Jakobsbergissä (ikkuna)shoppailulla ja syömässä sekä lopuksi Sundbybergissä yksillä pubissa.

Gröna Udde

Shop shop!

Alaikäinen :(

Myrorna-kirpparilla peruskamaa

Lauantai oli myös tapahtumantäyteinen. Aamupäivällä oli japanilainen "kirsikankukanpäivän" Kungsträgårdenissa, jonne menimme Satun kanssa kiertelee kojuja ja ihastelmaan pumpulinpunaisia kukkasia. Muutama kuvanen:

Kävelimme sitten Kungsträgårdenista Slussenille, matkan varrella vierailulla tämmöisessä pikkupaatissa, ihan ilmaiseksi:

Ruotsilla on nyt ainakin yksi sukellusvene tallessa

Maisema kannelta

Hyvää yötä!

"Mitäköhän nyt tapahtuis, jos sanottais että oltais venäläisii vakoojia? "

Oho, niitä olikin kaksi tallella!

Slussenilla GbGlass ja Pressbyrån tarjosivat ilmaiseksi jätskiä!

Olimme muuten aiemmin yrittäneet tiistaina saada ilmaisjätskiä Ben&Jerry's putiikista, mutta:

...liikaa porukkaa, joten poliisi sulki putiikin. :(

Ilta jatkui myöhemmin niin, että menimme Satun luo Sunbybergiin, teimme yhdessä ruokaa ja katsoimme Up!-leffan ( <3) Illemmalla jatkoimme aiempien "tupladeittiemme" eli Timon ja Emren kanssa Kärleksklubben-tapahtumaan Slakthusetille, joka sijaitsee Globen-konserttiareenan läheisyydessä. Klubille pääsi ilmaiseksi, mikä olikin houkutellut about puolet vaihtarituttavistani paikalle. Klubi oli aika perus, tyylikkäällä tavalla alakulttuurinen, mutta musa oli aaaivan liian kovalla.

Sunnuntai oli lepopäivä tanssitreenejä ja kaupassakäyntiä lukuunottamatta. On muuten aika mahtavaa, kun voit käydä sunnuntainakin vielä puol kympiltä kaupassa! Tulen varmasti kaipaamaan kyseistä mahdollisuutta Suomessa.