Viikko 1: Tukholma tutuksi

Ensimmäinen näkymä Tukholmasta

                          

Mitä tapahtui ekalla viikolla? Minäpä kerron – enkä kovinkaan lyhyesti:

11.1. NACKA..?

Selvisimme äitini kanssa hyvin Mariella-laivalla Tukholman Stadsgårdenin satamaan. Laivan kahviossa söimme aamupalaa ja ihastelimme lumisen kaupungin rantakallioita ja rakennuksia. Satamasta valikoimme taksin, jonka kuskille kerroin olevamme menossa Nackaan Sitten iski hämmentävä tilanne: ruotsia puhuva kuski ei tiennyt koko paikkaa. Annoin tarkan osoitteen, mutta kuski ei edelleenkään tuntunut tietävän, mihin hänen pitäisi mennä. Hetken aloin jo epäillä, olenko itse mokannut pahemman kerran osoitteen kanssa. Onneksi navigaattori kuitenkin löysi osoitteen ja lähdimme liikkeelle. Kuskimme ajoi noin 10 minuutissa Jarlabergiin. Kun pääsimme asutoalueelle, hän halusi, tai no oikeastaan vaati, jättää meidät juuri oikean talon kohdalla pois. Hän kuitenkin kohteliaasti lopetti laskuttamisen heti asuntoalueelle tultaessa. Kuski jopa kysyi apua yhdeltä asukkaalta, ennen kuin tunnistimme oikean rakennuksen.

Lumi oli satanut yön aikana.

Hetken päästä seisoimme jo uudessa asunnossani, jossa oli minulle valmiina oikeastaan lähes kaikki muu paitsi omat henkilökohtaiset tavarat. Ihana vuokranantajani ja samalla tulevan kämppikseni Mirkan kanssa hetken juttelimmekin yleisesti käytännön jutuista. Koska äidilläni oli kuitenkin samana iltana paluulento Tukholmasta Suomeen, lähdimme käymään läheisessä isommassa ICA Maxi –ruokakaupassa. Ensimmäisenä vastaan tuli seinä, joka oli täynnä pieniä skannereita, jollaisen jokainen asiakas näytti ottavan mukaansa. Myyjä selitti meille, että skannaus on itsepalvelukassaa varten. Jotta pystyisi skannaamaan, täytyisi olla ICA-kortti, mutta ilman ruotsalaista personnummeria en sellaista voinut kuitenkaan hakea. Skannaus sai jäädä tälla kertaa väliin. Tuon jälkeen ihmettelimme mm. miten hedelmien punnituksen ja leikkelepakkausten kanssa toimitaan.

Matkalla kauppaan

Kun palasimme takaisin asunnolle muovikassien kanssa, samalla ulko-oven avauksella tuli sisälle vanhempi mies. Nopeasti hän hoksasin minun olevan uusi asukas ja esitteli itsensä perinteisesti kätellen. Tyylikäs herrasmies kyseli ruotsiksi, kuka olen, mistä tulen, missä asun ja mitä teen täällä. Ei kuitenkaan tunkeilevasti. Hän toivotti minut tervetulleeksi taloon ja jatkoi matkaansa hissillä omaan asuntoonsa. Vasta uudessa kodissani selvisi, että kyseinen mies on näyttelijä – samoin kuin hänen vaimonsa.

Saatoin äitini Jarlabergistä bussilla Slussenin asemalle, josta kuljimme tunnelbanalla (eli metrolla) T-Centralenille (päärautatieasema). Vinkki kaikille Tukholman metroasemille: varmista aina,  mistä suunnasta sinun kannattaa mennä ulos! Me menimme väärältä puolelta, mutta kysyttyämme pariin otteeseen apua Stockholm Lokaltrafiken (=SL) henkilökunnalta, pääsimme Arlanda Expressin lähtölaitureille. Hyvästelyn hetkellä ei sanoja ollut kovinkaan montaa jäljellä. Junan lähdettyä ja sseisoessani yksin laiturilla olo ristiriitainen: mä olen oikeasti nyt täällä, ilman mitään entistä turvaverkkoa. Kaikki on vasta alussa. 

Ennen kuin palasin takaisin uuteen kotiini, kävin Mirkan vinkistä tarkastamassa läheisen Nacka Forum -ostoskeskuksen. Siellä ensimmäinen kohtaaminen tapahtui miespuolisen kosmetiikkamyyjän kanssa, joka ovelasti kutsui minut luokseen "Hej, ursäkta..." -lauseella, joka jatkui mm. "onpa sulla upeat silmät" -kehulla. Ovela myyntikikka tai ei, mutta hän kyseli kiinnostuneen oloisena samoja kysymyksiä englanniksi kuin mitä naapurini oli vain pari tuntia aiemmin esittänyt, Lisäksi myyjä toivoi, että jos käyn Forumissa, niin minun kannattaa ihmeessä tervehtimään. 

Illalla istuimme yhdessä iltaa Mirkan ja hänen tyttärensä Fannyn kanssa syöden sipsejä ja dippiä sekä katsomalla ruotsalaisen, tositapahtumiin perustuvan Snabba Cash II. Se toi esille Tukholman ns. rikollista, raaka puolta. Raju leffa, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen. 

12.1. NACKA FORUM, igen

Menin seuraavana päivänä uudestaan Nacka Forumiin shoppailemaan. Edellisenä päivänä menin bussilla ostoskeskukseen, mutta nyt kävelin sinne lumisessa säässä. Matka kestää n. 10-15 min suuntaansa. Vaikka hinnat näkyvät kruunuissa (esim. 100kr -> n. 10€), tieto alennetusta hinnasta kutkutteli huomattavasti enemmän vilkaisemaan jokaisen vaaterekin huolellisesti läpi. Toki ostin oikeasti tarvittavia juttuja, kuten pumpulipuikkoja ja (herätys)kellon. Shoppailun ohjella testasin Forex-rahanvaihtoa, mikä onnistui varsin kätevästi.

13.1. ÖSTERMALM (+ Stureplan)

Aamu alkoi kävelemällä Nacka Strandin sataman "laivapysäkille", josta kulkee Sjövägen-linja muutaman välipysäkin kautta matkustin SL-kortilla kaupunkiin Östermalmin Nybroplanille. Samalla alueella sijaitsee myös Filmhuset, jossa tulen opiskelemaan elokuvakurssini. Tein lyhyen visiitin Kungliga biblioteketiin (Ruotsin Kuninkaallinen kirjasto), jossa pystyi aistimaan tiedon määrän. Kirjaston sisälle ei muuten saa mennä ulkovaatteiden tai laukkujen kanssa, vaan ne pitää jättää ilmaiseen garderobiin.

Östermalmilla minut pysäytti tyypillinen työmies oransseissa haalareissa. Hän kysyi (mielestäni) itäeurooppalaisella aksentilla englanniksi, että missä mahtaa sijaita lähin metropysäkki. Ennen kuin ehdin vastata muuta kuin "Ööm, ", kunnes hän jo kysyi olenko puolasta. Sanoin että en ole, mutta olen juuri muuttanut tänne enkä ole ehkä paras neuvomaan, mutta voin yrittää. Annoin hänelle varmuuden vuoksi toisen Tukholman yliopistolta nappaamistani ilmaisista kaupunkikartoista, ihan vaan just in case. 

Ilta sai myös uuden käänteen, kun Fanny ja hänen eksoverttinen ystävänsä Carla tuliva asunnolle. Vaikka Mirkan kanssa puhuimme, että ruoka ei kuulu vuokraani, tulin jälleen kerran kutstuksi syömään mm. erilaisia makkaroita, juustoja ja avokadoja. Ruotsalaista perinnettä pidimme yllä syömällä jälkkäriksi perinteiset semlornat eli laskiaispullat mantelimassalla. 

 14.1. SICKLA

Toinen ostospaikka, jota Mirkka suositteli, oli Sickla. Koska haluamani bussin (71) lähti vasta 20 minuutin kuluttua, päätin käyttää sen ajan kävelemällä seuravalle pysäkille Nacka Forumin. Pysäkillä minulle alkoi juttelemaan ruotsalais-portugalilainen mies. Hän puhui todella paljon ja nopeasti ruotsia, mutta kohteliaasti esitti myös muutaman simppelin kysymyksen, kuten kuinka kylmä Suomessa on juuri nyt.

Hyppäsin bussiin ja jäin pois Sickla Köpkvarterin pysäkillä. Tältä entiseltä tehdasalueelta löytyy oikeastaan ihan kaikkea elokuvateatterista pieniin putiikeihin, massavaatekauppihin ja sisustusliikkeisiin. Ihastuin kuitenkin erityisesti Urban Deli -kauppahalliin sekä suloiseen Nacked Cake –kahvilaan, jossa päädyin valitsemaan jälleen kerran vastaleivotun semlan.

Olisi pitänyt laskea, kuinka monet lastenrattaat päivän aikana näin. Niitä oli nimittäin varmasti lähemmäksi 30. Kategorisointi olisi myös ollut tarpeen, sillä rattaita työntelivät niin isät kuin äiditkin, muutaman kerran vastaan tuli oli jopa kahdesta viiteen äitiä rattaiden kanssa.
Mikäli pelkäät vauvakuumetta, Sickla on vaarallinen paikka.  

Te, jotka olette puhuneet tulevanne vierailulle Tukholmaan vaihtoni aikana: me käymme varmasti Sicklassa! :)

15.1.  VASASTAN, SÖDERMALM

Monet varmasti tietävät,  hop on hop off -bussit, jotka ovat suunnattuja turisteille. Tukholmassa nähtävyydet voi katsella myös blåbusslinjen busseista, kun valitsee linjan 2 tai 3. Hyppäsinkin Slussenilta linjalle 2, joka kiersi vanhankaupungin reunaa mm. Kungliga slottetin (= Tukholman Kuninkaanlinna) ohi.  Jäin pois Stockholms stadsbibliotekin ( =Tukholman kaupunginkirjasto) kohdalla, sillä olin kuullut sen olevan sisältä vaikuttava. Sitä se todellakin oli. Olen aina pitänyt kirjastoista, mutta tämä todella lumosi. Katso kuva! ;)

Kirjastokierrokseni jälkeen kiertelin vielä hetken  ympäri Vasastania, mm. Vasaparkenin läpi, jossa lapset laskivat pulkilla jään päällä. Kylmä tuuli viilensi oloa sen verran, että päätin hypätä toiseen bussiin ja suunnata Södermalmille. Urbaania aluetta suositellaan lähes jokaisessa matkaoppassa, eikä turhaan. Sen olemus huokuu tasaisesti sekä viileyttä että lämpöä.

Astelin Götgatania, kunnes huomasin ison Boulevardteatern-kyltin. Tetterin ikkunassa oli mainos, että samana iltana olisi viimeinen esitys näytelmästä Burfåglar (= Undulaatit). 100 kruunua kulttuurille, miksipäs ei! Lipunmyynti aukesi vasta tuntia ennen näytelmää, joten päätin vielä kierrellä Ringen-ostoskeskuksessa sekä käydä syömässä teatterin vieressä sijaitsevassa Axela-ravintolassa. Vaikka olin yksin enkä ulkoisesti kovinkaan hehkeässä kunnossa tallusteltuani koko päivän, henkilökunta kohteli minua jälleen
lämmöllä. 

Boulevardteaternissa oli jotain samaa henkeä kuin mihin olen Vaasan ylioppilasteatterissa tottunut. Tässä teatterissa toimii myös teatterikoulu ja Burfåglar oli sen lopputyö. Juoni oli yksinkertainen: mielisairaalaan tuodaan uusi (psykopaatti)potilas, joka sekoittaa koko paikan toimintaa. Kaikkia vuorosanoja en tietenkään ymmärtänyt, suurimman osan kylläkin. Lopputuloksena oli kokeileva, leikkivä ja pientä hiomista vaille vaikuttava show, joka kesti kaksi tuntia ilman väliaikaa.

Palatessani kotiin sain Carlalta tekstiviestin ruotsiksi.  Hänet oli kutsuttu suomalaisen ystävänsä Hannan luokse viettämään iltaa ja myös minä olisin tervetullut mukaan, jos vain olen kiinnostunut. Totta kai olin, joten sovimme tapaavamme Slussenilla seuraavana päivänä.

16.1. STADSHAGEN

Koska edellinen ilta meni myöhään ja arvelin samoin käyvän tälle illalle, kävin pikaisesti vain Nacka Forumissa Systembolagetissa (= Ruotsin Alko). Siellä huomasin, että juomalauluista tunnettu maassa laatu korvaa määrän, sillä myynnissä oli useita pieniä viinipulloja. 

Tapasimme Carlan kanssa illalla kuuden jälkeen Slussenin asemalla, josta jatkoimme matkaa Tunnelbanalla kohti Hannan kotia lähellä Stadshagenin metroasemaa. Sinne pääsemiseen vaadittiin kaksi metrolinjaa, Google maps, kaksi puhelinsoittoa juhlioille sekä avun kysyminen paikalliselta. Voin rehellisesti sanoa, että minulla ei ole enää mitään käsitystä, kuinka enää asunnolle pääsisi. Mennessä navigoinnin hoiti Carla, tullessa tulimme koko porukka yhtä matkaa metroasemalle.

Illan porukka koostui latinalaisen amerikan lukijoista minua ja Veeraa, toista suomalaista, lukuunottamatta. Ehdin muutamaan otteeseen arvailla illan luonnetta, mutta se paljastui hyvin pian sivistyneeksi ja rauhalliseksi. Keskusteluissa kukaan ei jäänyt ulkopuolelle vaikka kieli oli ruotsi, ja myös mulle esitettiin hyväntahtoisesti kysymyksiä. Hannan luovat mutta sitäkin maukkaammat tarjoilut tyylikkäässä ja tunnelmallisessa asunnossa oli täydellinen esimerkki, että onnistunut perjantai-ilta ei vaadi baaria.

17.1. NYCKELVIKEN

Lauantaina lähdin tepastelemaan viereiseen Nyckelvikenin luonnonpuistoon. Tie oli osittain jäässä, suurimmaksi osaksi silti onneksi hiekoitettu. Linnut lauloivat kepeästi ja sää oli kuin Suomen huhtikuu.

Luonnonrauha muuttui iloiseksi hälinäksi, kun saavuin noin puolen tunnin jälkeen Stora Nyckelvikenin maalaiskartanolle. Sen olivat tietoisesti valloittaneet lukuisat lapsiperheet, jotka ihastelivat maatilan kesyjä eläimiä ja söivät retkieväitä, joista osa valmistettiin ulkogrillissä.

Navetan ja päärakennuksen takaa sijaitsi pieni niitty, jonka maasto muuttui karuksi, mutta sileäksi kallioksi. Kallion läpi kasvavien puiden takana paljastui oli haaleasti sinertävä meri. Korkeusero merenpinnasta olisi voinut pelottaa, mutta itseäni se enemmänkin rauhoitti. 

Illalla pitkän skype-perhepuhelun jälkeen katsoimme Mirkan kanssa televisiosta P3 Guld –musiikkigaalaa, josta itse en ollut ikinä kuullutkaan. Kyseinen show vastaa suomalaista Emma-gaalaa, ja se on ennen kaikkea itse ruotsalaismuusikoiden eniten arvostama musiikkigaala. Kyllä ruotsalaiset osaavat tehdä sekä myyvää että laadukasta musiikkia, vaikka me ulkomaalaiset (lue: minä) emme sitä aina osaa tunnistaa!

Leikin jälkeen käteni näyttivät tältä

18.1. HEMMA

Lazy Sunday? Ei todellakaan, sillä Mirkan poika, musiikkialalla työskentelevä Tom tuli lastensa kanssa kylään. Eläväiset lapsoset olivat aivan hypnoosinomaisesti hullaantuneita Disenyn Frozen -elokuvasta (Frost på svenska), jonka lauluja katselimme Youtubesta. Lasten ujostelun loputtua sain kuitenkin leikkiä näiden erittäin luovien lasten kanssa. Meidän kotimme sijaitsi asuntomme kylpyhuoneessa, jossa nukuimme eräänä myrskyisenä yönä, på riktigt. Kotileikit päättyivät yhteiseen ruokailuun, jonka aikana pikkuneiti ihmetteli, miksi minä asun täällä Ruotsissa enkä omien vanhempieni luona Suomessa. Vaikutti siltä, ettei opiskelu ole tarpeeksi hyvä syy asumiseen. :D

Sunnuntapäivä todisti sen, mitä oli viikon aikana tarkastellut: lapset laitetaan tässä maassa etusijalle. Heidät kasvataetaan avoimesti näytettävällä rakkaudella, eikä sen osoittaminen ole sukupuolisidonnaista. Kaupoissa vanhemmat usein aloittavatkin lapselle puhumisen sanalla älskling, rakas. Ja kun lapsille puhutaan, aikuinen pysähtyy ja laskeutuu heidänt tasolle kumartumalla tai kyykistymällä. Aikuinen kuuntelee, mitä sanottavaa näillä tulevilla tulevaisuuden toivoilla on. 

Näinpä  sujui ensimmäinen viikko. Tähän loppuun laitan vielä videokevennyksen ruotsalaisuudesta:

Mvh, Ninni :)