Vuonna 2014 helmikuun 21. päivä Suomi pelasi Ruotsia vastaan jääkiekon talviolympialaisissa. Suomi hävisi, eikä pettymystä peitelty sosiaalisen median päivityksissä. Itse rikoin tätä isänmaallisen me-katkeruuden ylläpitämistä, sillä samana päivänä sain tietää tulleeni valituksi vaihtoehdokkaaksi Tukholman yliopistoon. Ja nyt, tammikuussa 2015, tapahtui odotettu vaihdos uuteen elämään.
Mutta ennen kuin alan selittää yhtikäs mitään, on kai syytä kertoa lähtökohdat tälle blogille ja koko vaihtoprojektille.
1. Tuumasta toimeen!
Opiskelen kolmatta vuotta viestintää Vaasan yliopistossa (^ yläpuolella kuva Suomen kauneimmasta kampuksesta), ja olen sivuainetta sekä kanditutkielmaa vaille valmis humanististen tieteiden kandidaatti. Jo opintojeni alusta saakka itselleni oli selvää, että haluan vaihtoon. Kun kuulin fuksivuoteni ajan lähes päivittäin ruotsia, hoksasin, että voisihan tuota ruotsia kuunnella jo tutuksi tulleen meren toisella puolellakin. Ja ehkä oppiakin sitä? Kenties samalla voisi opiskella jotain oikeasti mielenkiintoista?
Tuosta ei-niin-vakavasta tuumasta aloin toimeen ja hain Nordplus–vaihto-ohjelman Nordlys-vaihtoverkoston kautta lukemaan itselleni sivuainetta, joka koostuisi teatteri- ja elokuvaopinnoista (Teater- & Filmvetenskap på svenska, Performance & Cinema Studies in English). Pyörittelin papereita vain Vaasan yliopistolle, joka loppujen lopuksi vaati vain muutaman simppelin arkin. Tukholman yliopistolle taas riitti pelkkä sähköinen hakemus (onneksi). Pohjoismaalaisena minun ei tarvinnut myöskään todistella kielitaitojani millään tavalla. Lokakuussa 2014 sain lopulta kauan odottamani sähköpostin, joka vahvisti aiemman tuumailuni olevan ihan järkevää: olin virallisesti hyväksytty vaihto-oppilaaksi niin liha-, kaneli- kuin kookospullien luvattuun maahan!
2. Kuinka sain asunnon?
Ehdin kuulla muutamia kauhutarinoita Tukholman kamalasta asuntotilanteesta (epämääräistä, huijareita, kallista...) ennen kuin ehdin itse edes aloittaa asunnon etsinnän. Kun lopulta naputtelin asunnonhakuilmoituksen
Koti Tukholmasta –facebook-ryhmään, olivat odotukseni todellakin alhaalla. Ainoa toiveeni oli, että pääsisin suhteellisen helposti kulkemaan Tukholman julkisilla kulkuneuvoilla. Koin iloisen yllätyksen, kun jo puolen tunnin sisällä sain tarjouksen: Yksi huone kaksiosta Tukholman läänin kuuluvasta Nacka-nimisestä kunnasta Jarlabergin asuntoalueelta. Vuokranantaja kertoi, että entisenä vaasalaisena hän mieluusti vuokraisi omasta kaksiostaan huoneen minulle. Syyslomalla lensin Vaasasta Norwegianilla Tukholmaan ja menin äitini kanssa tutustumaan tulevaan asuntooni, jossa asuisin yhdessä vuokraemäntäni kanssa. Tunsin oman asunto-ongelmani katoavan sillä hetkellä, kun istuin alas tulevan kotini keittiöpöydän ääreen. Voinkin sanoa olleeni tässä tapauksessa harvinaisen onnekas.
3. Aikamatkailua
Vaikka opiskeluni virallisesti alkavat vasta tammikuun puolenvälin jälkeen, päätin muuttaa jo viikkoa aiemmin, jotta ehtisin rauhassa asettua aloilleni (aloillaan pysyminen onkin eri juttu, tulette huomaamaan) Äitini lähti jälleen kerran matkaseurakseni ja toisen, yllättävän kevyen matkalaukun kuljettajaksi. Ensin matkasimme yhdessä autolla isäni kuskaamana Saarijärveltä Jyväskylään, josta matka jatkui Onnibussilla Helsinkiin kolmen ja puolen tunnin ajan. Helsingistä seilasimme yön yli Tukholmaan Viking Linen Mariella -laivalla läpi lumimyrskyisen meren. Hiutaleiden lennellessä päämäärättömäasti ikkunan toisella puolella ja minttukaakaon lämmittäessä muuten yllätävän viileitä hermojani matkustimme yön läpi ajassa taaksepäin meren toiselle puolelle. Ekasta päivästä lisää seuraavassa postauksessa! :)
Ja lopuksi itse blogista:
- Yritän kirjoittaa kerran viikossa kuulumisiani, niin omaksi kuin muiden iloksi, ehkä jopa hyödyksi. En kuitenkaan pyri/halua kirjoittaa näppärää tai dramaattista tekstiä – ellei sitten tilanne niin vaadi.
- Blogin nimi (nyt tarkkana!) on ruotsalaisen komediasarjan Solsidanin suomenkielisen nimen Solsidan – onnea onkimassa muunnelma. Ruotsalaisten ulospäin heijastuva iloisuus ja sitä myöten onnellisuus ovat asioita, jotka haluaisin myös sisäistää tässä puolen vuoden aikana.
- Otan blogiini kuvia sekä puhelimella että Canonin minijärkkärillä. Kuvat havainnollistavat tapahtumia eivätkä ole pääosassa. Photoshoppailu jätän siis vähemmälle.
- Tämän tekstin otsikko on otettu Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen-kirjasta, jota olen lukenut aamupalaa syödessäni:
Det var det. Kirjoitan viimeistään sunnuntaina, mitä tässä viikon aikana on tapahtunut.
Voin alustavasti sanoa, että kulttuurishokki on iskenyt myönteisellä tavalla.
Mvh, Ninni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti