Viikko 14: Kuinka monta sukellusvenettä Ruotsilla on tallessa?

Maanantai oli varsin tehokas päivä: ensin kauppaan ja lounaalle Nacka Forumiin, sitten takaisin kotiin pyykkäämään. Ihmettelelin suuresti, kun lopulta tilanne oli tämä:

Opiskelua oli jälleen tiistaina ja torstaina. Tiistaina sää oli upea, joten hiukan harmitti mennä sisätiloihin kuuntelemaan tavallista luentoa. Noh, katsoimme kuitenkin kaksi elokuvaa, ensin Charlie Chan at Opera, jonka päähenkilö, kiinalainen salapoliisi, muistutti aikas paljon Hercule Poirotia. Toisessa elokuvassa, Chan is missing, käsiteltiin aasialaisia stereotypioita. Luennoilla keskusteltiin jälleen artikkeleiden pohjalta, että mitä tarkoittaa orientalismi ja miksi se on kyseenalainen käsite. Alla jälleen traileri ekasta elokuvasta.

Torstai oli menevämpi päivä, kun luennon sijaan vierailimme kurssimme kanssa Etnografiska-museolla. Kyseinen museo sijaitsee Gärdetin Museiparkenissa, jossa sijaitsee myös Tekniska museet, Sjöhistoriska museet, Polismuseet ja Riksidrottsmuseet. 

Entografiskan vierailu oli jotain ihan muuta, mitä oletin. Saimme ensin noin tunnin aikaa kierellä vapaasti museon sisällä, mutta sen jälkeen museo-opas piti meille esittelyn. Tai ei, esittely on tässä huono sana. Hän nimittäin kysyi, onko ylipäätään etnografinen museo tarpeen. Aluksi kysymys tuntui vähän hölmöltä. Totta kai on! Kun "esittely" jatkui, huomasin pian ajattelevani, että ei luoja, museon perusidea ja tavarat perustuu stereotypisointeihin, erityisesti "me vs. ne" ajatteluun. Esimerkki: Australialaisten heimoihin perustuvassa osiossa oli laitettu esille heimon tavaroita. Jokaisesta tavarasta oli mainittu jotain, mutta lopulta se, miten tavaraan suhtaudutaan "omassa" kulttuurissa jää museovierailijalle arvoitukseksi. Mehän vain ajattelemme: Oo, onpa hieno hiuskoru! Niin eksoottinen! 

Oppaan kanssa käydyn filosofisen oppitunnin jälkeen saimme vielä tilaisuuden kierrellä museoa. Flore ja minä ihastelimme hetken "intiaani-osastolla" (pahoittelut huonosta ilmaisusta) tiipii-telttaa, jonne oli mahdollista mennä sisälle. Hetken mietimme, että menemmekö. Kun sitten lopulta sanoin No okei, miksei!, yllättäen opettajamme kysyi Sopiiko jos liityn seuraanne? Minäkin haluaisin! Niinpä me kolme chillailimme hetken kolmistaan tiipiissä. Opettajamme kyseli, että miltä kurssi on tähän mennessä tuntunut ja hiukan myös taustoja. Rento meiniki jatkui vielä tiipiin jälkeen museon kahvilassa, jossa osa kurssilaisistamme kokoontui yhteen ja keskustelimme kurssin aihesta ja omista kulttuureistamme. Kahvilan sulkeuduttua lähdin T-Centralille samaa bussimatkaa opettajamme ja kahden kurssilaisen kanssa.

Filosofiset kysymykset jäivät St. Eriksplanin asemalle ja vielä tarkemmin Cybertownin ovelle. Menin nimittäin Tukholman Suomalaisten Opiskelijoiden kautta pelaamaan lasersotaa. Inga oli aiemmin ilmoittanut itsensä lisäksi minut ja Helmin mukaan ja nyt näin jälkikäteen voin sanoa että onneksi: pelaaminen oli ihan huippua! Ainoa miinus oli se, että joka kerta kun suhun osui, liivi ilmoitti asiasta toistamalla virkettä "Don't give up" noin viisi kertaa. 

Pelasimme kahtena joukkueena (yht.15 pelaajaa, paras n.10v jäbä), vihreät vs. punaiset (mun joukkue). Aikaa (muistaakseni) oli 20min per peli (meillä pelejä kaksi) ja sen kuluessa tavoitteena on tietysti ampua mahdollisimman moneen vastustajaan samalla vältellen osumia. Melkoisen koukuttavaa ja, uskokaa tai älkää, todella hiostavaa! Alla Youtubesta löytynyttä videomatskua paikasta (sisätilat 0.41 ->)

Pelien jälkeen menimme vielä hetkeksi viettää iltaa suomalaisella porukalla Dovas-pubiin, jossa on Tukholmaan suhteutettuna opiskelijaystävälliset hinnat. 

Perjantaina kävimme Satun kanssa tutustumassa ihan mielenkiinnosta Kungsängenin Gröna Uddenissa, Jakobsbergissä (ikkuna)shoppailulla ja syömässä  sekä lopuksi Sundbybergissä yksillä pubissa. 

Gröna Udde

Shop shop! 

Alaikäinen :(

Myrorna-kirpparilla peruskamaa

Lauantai oli myös tapahtumantäyteinen. Aamupäivällä oli japanilainen "kirsikankukanpäivän" Kungsträgårdenissa, jonne menimme Satun kanssa kiertelee kojuja ja ihastelmaan pumpulinpunaisia kukkasia. Muutama kuvanen:

Kävelimme sitten Kungsträgårdenista Slussenille, matkan varrella vierailulla tämmöisessä pikkupaatissa, ihan ilmaiseksi:

Ruotsilla on nyt ainakin yksi sukellusvene tallessa 

Maisema kannelta

Hyvää yötä!

"Mitäköhän nyt tapahtuis, jos sanottais että oltais venäläisii vakoojia? "

Oho, niitä olikin kaksi tallella!

Slussenilla GbGlass ja Pressbyrån tarjosivat ilmaiseksi jätskiä!

 Olimme muuten aiemmin yrittäneet tiistaina saada ilmaisjätskiä Ben&Jerry's putiikista, mutta:

...liikaa porukkaa, joten poliisi sulki putiikin. :(

Ilta jatkui myöhemmin niin, että menimme Satun luo Sunbybergiin, teimme yhdessä ruokaa ja katsoimme Up!-leffan ( <3) Illemmalla jatkoimme aiempien "tupladeittiemme" eli Timon ja Emren kanssa Kärleksklubben-tapahtumaan Slakthusetille, joka sijaitsee Globen-konserttiareenan läheisyydessä. Klubille pääsi ilmaiseksi, mikä olikin houkutellut about puolet vaihtarituttavistani paikalle. Klubi oli aika perus, tyylikkäällä tavalla alakulttuurinen, mutta musa oli aaaivan liian kovalla. 

Sunnuntai oli lepopäivä tanssitreenejä ja kaupassakäyntiä lukuunottamatta. On muuten aika mahtavaa, kun voit käydä sunnuntainakin vielä puol kympiltä kaupassa! Tulen varmasti kaipaamaan kyseistä mahdollisuutta Suomessa.

Narsisseja kaupan ovella

Tähän loppuun vielä muutama kuva lähiympäristöstäni:

Kram, Ninni

Viikko 13: Auringon puolella ja tuulen mukana

Olen elossa! Ja kaikki on kunnossa, jos sitä joku ihmetteli. Valitettavasti tämän blogin kirjoittaminen ei ole to do -listani kärjessä, joten siksi täällä ei ole hetkeen ollut mitään uutta postausta. Ehkä tämä blogihiljaisuus kertoo enemmänkin siitä, että mulla on muutakin tekemistä kuin istua tietokoneen ääressä ja miettiä, mitä sitä tulikaan tehtyä. :D

Mutta niin, viikon 13! Ei opetusta! Tai ei mulle, koska skippasin viikon ainoan eli torstain luennon.

Pääsiäissunnuntain tanssitunti oli siirretty pääsiäismaanantaille, joten maanantain alkuilta meni tanssahdellen. Lähdin treeneistä tavallista aiemmin pois, sillä menimme Caliente Tapas Bariin Satun kanssa katsomaan ilmaiseksi Stand uppia. Kyseinen eventti oli englanniksi. Bongasin kyseisen tapahtuman bongasin tältä sivulta:

Gratis i Stockholm

llalla esiintyi useampi amatöörikoomikko, joista yleisö sitten äänesti suosikkinsa. Esiintyjien kansallisuus vaihteli ruotsalaisesta skotlantilaiseen ja venäläiseen. Ehkä oman syntyperäni takia venäläisen naisen seuraava heitto jäi parhaiten mieleen:
Venäjäähän syytetään homovastaisuudesta. Se ei ole kyllä totta. Ei meillä ole mitään heitä vastaan, meillä ei vaan ole heitä. Meillä on vaan yllättävän monta mieskaunoluistelijaa ja -balettitanssijaa.
Rennon hauska ilta maukkaan ruoan ja ihanan seuran parissa. :)

Espanjalaiset tapakset ja alkoholittomat juomat :)

Tiistaina lähdimme Inga, Satu ja minä paikkaan, jota me kaikki olimme odottaneet näkevämme: Solsidan! Jos joku ei tiedä, mikä paikka on kyseessä ja miksi halusimme sinne, niin tässä selitys:

Eli mielikuvamme Solsidaniin perustui pitkälle kyseiseen sarjaan. Matkasimme porukalla Slussenilta Saltsjöbananilla, jonka konduktööri oli yksi sympaattisimmista. Mies tuli jutteleen meille, kyseli että mistä tulemme ja mitä teemme täällä. Kun lopulta saavuimme vielä Solsidaniin, mies tarjoutui ottamaan yhteiskuvan meistä kolmesta. 

Seuraavat tunnit kiertelimme Solsidania ympäriinsä kävellen ja ihastelimme taloja, joiden ostamiseen meillä ei olisi (vielä) varaa. Tepastelimme myös hetken metsäisemmässä maastossa ja kiipesimme  melkoisen korkealle kalliolle merta ihastelemaan. Hetken päästä tajusimme, että kyseinen kallio oli myös erään talon takapihaa. Hups. :D

 Uimaan?

Tää on joittenkin ruotsalaisten takapihaa.

Kiivetäänks tonne? Joo!

Näkymä

Saltsjöbanan

Tämmönenkin tuli bongattua

Palasimme takaisin Slussenille samalla tavalla kuin tulimmekin. Menimme vielä Satun kanssa syömään Pong Thai Buffet –ravintolaan, jossa nimen mukaisesti oli buffet täynnä thaimaalaista ruokaa. Jälkkäriksi oli vieläpä jätskiä ja hedelmiä :)

Lautanen valmis santsikierrokseen. :D

Keskiviikkona lensin Arlandasta Nextjet-lentokoneella* Porin kautta Kokkola-Pietarsaaren (Kruunupyy) kentälle. Kyseinen lento... Huh huh. En oo ikinä kokenut yhtä pahoja turbulensseja! Onneks mä en pelkää lentämistä, minkä lisäksi olen tottunut matkustamaan monenkokoisilla koneilla. Jos mulla olisi ollut edes jonkinlaista lentopelkoa,  olisin varmasti hengittänyt paperipussiin koko n. 40 min kestävän matkan Suomeen. (Poriin n. 40min, toiset 40min Kokkola-Pietarsaareen).

Tukholma-Pori välillä tarjottiin tällaiset! Tuo suklaajuttu muistutti maultaan ja koostumukseltaan kookospalloa, ilman "pintakookosta".

Tarpeeksi pitkä nimi lentokentälle?

Lentokentältä matkasin bussilla ensin Pietarsaareen ja sieltä edelleen Vaasaan, jossa vietin koko visiittini ajan. Oli todella outoa olla opiskelukaupungissani. Kaikki oli tuttua, mutta mikään ei kumminkaan tuntunut omalta. Lisäksi kun ensimmäinen bussikuski alkoi puhua minulle ruotsia,  oli eka ajatukseni Leikkiikö toi nyt puhuvansa ruotsia vai puhuuko se oikeasti noin? Pietarsaari-Vaasa välin bussikuskin kanssa juttelimme enemmän, kun kysymykseni "Onhan tän bussin päätepysäkki Matkakeskus?" jälkeen selvisi että mies oli viettänyt tasan vuosi sitten syntymäpäiväänsä Tukholman Gamla Stanissa! Olivat vaimonsa kanssa syöneet todella hyvät pihvit jossain Gamla Stanin ravintolassa :D Kun hyppäsin bussista pois, kuski sanoi Varo ettet lennä tuulen mukana!

Peltoa, osa 1

Peltoa, osa 2.  -> Tiedät olevasi Pohjanmaalla. :D

Tuloni Suomeen oli hyshys-juttu, sillä a) halusin yllättää synttärisankari-ystäväni ja mahd. monta muutakin B) en halunnut aikatauluttaa koko matkaani.  Pidennetyn viikonlopun vietin paitsi yhdessä ystävieni kanssa, myös Ylioppilasteatterifestareilla työskennellen. Ehdin nähdä kolme teatteriesitystä, joista kaksi oli Vaasan eli "meidän" omaa näytelmää sekä Tampereen ylioppilasteatterin esityksen. Ja pidin onneksi kaikista. :)  

Cotton Clubin kanakeitto: 2,50€! Näitä hintoja on ollut ikävä.

Torilla tavataan

Raakana kiitos! Eli meidän festaribilejuomat: appelsiinimehu, vesi ja kokis. :D

Festaribileet / pe, Aleksi Vähäpassi ja festareiden ihanat juontajat

Festaribileet / la, improkisa

Festarikioski, jossa olin su klo 8-14 töissä.

Virallinen staffilainen (tottelee myös nimeä Kahvimuija) + Stella

Sunnuntai-iltana vanhempani nappasivat mut Vaasasta ja kuskasivat minut Kokkola-Pietarsaaren kentälle. Paluumatka oli muuten samanlainen, mutta Porista kyytiin nousi Satu, joka oli myös viettänyt pidennetyn viikonlopun kotikaupungissaan. 

 Fiilis lentää takaisin Tukholmaan oli yllättävän positiivinen. Tietysti sitä ikävöi kaikkia tärkeitä ja mahtavia ihmisiä, mutta kuten eräs opiskelija mulle aiemmin totesi: kyllä ne sulle tärkeimmät ihmiset oottaa sua täällä. Ne ei lähde mihinkään.

Tulin tuulen mukana, lähdin sateen kanssa.

Sellainen viikko. Isot kiitokset vielä Eenulle ja Paulalle majoituksesta, Mikalle ja omille vanhemmille kuskaamisesta. Ja kiitos muille ihanille, että olette <3

Kram, Ninni :)

* Tätä kirjoittaessa Nextjet on ilmoittanut, että se lopettaa väliaikaisesti kyseisen välin lentämisen :(